Aihearkisto: Koettua ja nähtyä

Retkillä koettua ja nähtyä

Tarinaa ja asiaa heikoilla jäillä liikkumisesta

Eilen aamulla tulin Kaupinojan rantaan jo noin klo 7.30. Ajatuksenani oli rakentaa todellinen kelirikkokulkuneuvo tilapäisvälineistä. Olin sitä parina yönä vähän miettinyt ja päädyin kuvan ratkaisuun: kanoottipotkukelkkaan. Kuvassa Hitin kaksi yksijalaksista joukkuepotkukelkaa, jalaspituus noin 4,3 m on sidottu yhteen Welhon Winkkari 175 muovikanootin avulla. Tämän laitteen tuotekehitys kesti siis ratamestarin muutaman yöheräämisen ja aamun 30 min köyttelemisen verran.

Sattumalta joukkuepotkukelkkojen työntötankojen välit olivat juuri sitä luokkaa, että inkkarin sain väliin sopivasti kiilattua ja sidottua tiukasti kuormaliinoilla. Tärkeää tällaisessa sitomisessa ovat lävistäjäsuunnat, jotka pitävät paketin muodossa. Kelkkaa pystyi yksinkin potkimaan eikä se vinkasahtanut vinoon eli kelkat pysyivät tiukasti rinnakkain samassa asemassa. Joukkuekelkkojen kilpasuksenpohjat pitivät huolen siitä, että kokoonsa ja painoonsa (ehkä noin 70 kg) nähden härveli oli kevyt liikuteltava.

Peliä ei tehty vain kokeilumielessä, vaan sillä oli heti oikea käyttötarkoitus: Tapio ja Tuire lähtivät sillä keräämään luisteluradan auraviittoja. Aluksi työ sujui ja matka suuntautui Lapinniemen suuntaan, jonne se myös päättyi. Olin tuonut paikalle juotavaksi kokista ja vähän lisätarvikkeita työhön. Kun tiimi lähestyi rantaa, niin Tapio käveli kelkan kanssa (ei siis potkinut toinen jalka jalaksella) ja humpsahti isona kaverina jäästä läpi. Hienosti hän kiipesi kelkan päälle. Kuivapukuvarustuksessa pysyi myös kuivana. Rytäkässä katkesi potkukelkan työntövarsi, mutta olin osannut varautua tähän ja mukana oli varaosa, joka asennettiin paikalleen. Tapio jäi tukevammalle jäälle seisomaan ja Tuire haki kelkalla tarvikkeet rannasta, jonne ne heittelin. Tarkoitus oli vielä jatkaa, mutta melkein heti Tapio tipahti uudestaan samasta syystä ja samalla tavalla. Tämän jälkeen työ päätettiin lopettaa, koska jo Lapinniemeen tultaessa oli selvää, että heikomman jään alueella ainakin suurin osa viitoista oli jo painunut jäästä läpi.

Päätelmä tästä on se, että olimme onnistuneet luomaan välineen, jolla voi liikkua todella heikolla jäällä. Paikoissa, joissa kävelijä tippuu lähes varmasti.

Kun Tapio ja Tuire olivat tulleet takaisin Kaupinojalle ja olimme purkamassa laitettamme alkoi paikalle rynniä pelastulaitoksen auto toisensa perään. Mielessä välähti, onko nyt joku kuitenkin soitellut aivan turhaan meidän touhuista ja tehnyt hälytyksen, vaikka harjoittelussamme kaikki meni hyvin. No ei sentään Pelastulaitoksen kaveritikin olivat selvillä, että nyt jäät ovat oikeasti heikkoja ja pelastuskeikkoja voi olla tiedossa. He tulivat paikalle testaamaan välineitään. 60 000 euroa maksavaa moottoroitua ilmasta työntöpotkurilla liikevoimansaa saavaa laitetta ja kevyempää lihasvoimalla työnnettävää kahteen rinnakkaiseen laituriponttoonin tapaiseen kellukkeeseen perustuvaa laitetta. Meidän ratkaisu ei yhtään hävennyt näiden ”valmiiden” tuotteiden joukossa. Jos jostakin tulisi rahoitus, niin aika mitättömällä summalla kehittäisin Hitin protovaiheessa olevasta inkkarikanootista ja näistä omassa valmistuksessa olevista joukkuepotkukelkoista todella pätevän välineen heikoilla jäillä kulkemiseen. Vinkki: Sopivan kokoinen lumikenkä voisi olla optimaalinen väline potkimiseen. Silloin tämän tyyppisellä laitteella luultavasti voi potkia aivan sohjoon ja sitten jatkaa melomalla!

Mielikuvitus kumpuaa käytännön elämänkokemuksesta. Olen jo noin 10 vuoden ikäisenä liikkunut kevätjäissä puuveneellä. Se oli kevään mielenkiintoisimpia leikkejä ja varsin opettavaista. Kun pikkupoikana olet 10 minuuttia veneellä jäissä paikallaan, et saa liikettä aikaan, ei eteen, eikä taakse ja rantaan on matkaa 50- 100 m, niin se panee miettimään, mitäs nyt pitäis tehdä. Tältä taustalta raksuttavat 66 vuotiaan pikkulapesen aivot.

Lopputulos tästä touhusta oli se, että saattaa käydä niin, että emme tänä keväänäkään saa aikaan jäihin putoamisharjoitusta (tapahtumaa). Sen verran punatukkaisen tytön kanssa teimme kuitenkin päätöksiä, että omalla porukalla harjoittelemme ja ensi syysjäillä ainakin on myytävä harjoitus luvassa!

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Near the Lighthouse

Kiitoksia Visit Tampere sekä Alex Mazurov ja Anastasia Glebova!

Midnight paddling in Näsijärvi lake brought us an incredible sunset. Вот такой невероятный закат принес нам вечерний заплыв на каяках по озеру Насиярви. Вообще, здесь довольно много классных развлечений связаны с местными озерами. Можно поплавать на каяке или каноэ (если кто соберется – мы плавали вместе c Hiking Travel Hit), а можно совместить вкусный ужин с прогулкой на корабле (компания Hopealinjat устраивает такие мини-круизы по вечерам). Ну или можно просто вечером придти на берег и приготовить что-нибудь на костре, как делают многие местные жители? @tampereallbright #tampereallbright #visittampere

Kuva, jonka Alex Mazurov (@alex.mazurov) julkaisi

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail