Haukkajoella raivausreissulla!

Ratamestari selostaa:Eilen lauantaina kävimme jokakeväisellä raivausmelonnalla Haukkajoella. Mukana meloivat Tapio, Arttu ja Jouni. Työtä tehtiin pätkissä partioina, jotta yhden päivän tunnit riittivät koko joen tarkastamiseen ja vaarallisten/kokonaan kulun estävien puiden poistamiseen. Aamulla nousin ylös klo 7.30 ja illalla pääsin kotiin noin klo 21. Varsinainen työrupeama joella alkoi noin klo 10 ja päättyi klo 18.30.Aluksi jakaannuimme kahteen ryhmään. Arttu ja Tapio meloivant joen yläosan Haukkajärveltä Haukan myllylle. Välillä ei juurikaan ollut poistettavia puita, paremminkin maksimissaan ranteen vahvuisia risuja,Minä ja Jouni ajoimme lähtöpaikalta Haukan myllylle. Jätimme auton siihen Arttua ja Tapiota varten ja lähdimme melomaan Karhunkosken laavulle. Tällä osuudella ei juurikaan ollut poistettavia puita eikä edes risuja. Myllykoskesta poistin joitakin risuja.Artun ja Tapion saavuttua Haukan myllylle siirtyi jälkimmäinen autokuskiksi ja siirsi ajoneuvon Karhunkoskelle. Arttu lähti melomaan Jounia ja minua kiinni. Saavutti meidät kun olimme tarkastamassa Kosiki 175 kohdetta.Karhunkoskella pidimme evästauon. Koskelta myös raivattiin sillan yläpuoleta pari jo maahan kaatunutta leppää, jota olivat ehkä sortumassa pahemmin jokeen.Karhunkoskelta Tapio jatkoi autolla Vullin mökkirantaan ja me muut lähdimme Karhunkosken ja Taikinalammen väliselle etapille, poistamaan Juha Kokkalan jättikuusta. Tästä Juha oli kertonut moneen kertaan jo viime syksystä alkaen, Puu oli sortunut jokeen meidän syysraivauksen jälkeen. Ennen Kokkalan kuusta raivasimme Karhunkosken alakönkään (sillan alapuolella) alapuolelta monihaaraisen jokeen sortuneen kelottuneen raidan.Kokkalan kuusi osoittautui todelliseksi puupadoksi. Koko joen poikki kaatunut tyviläpimitaltaan noin 30 cm kuusi oli padonnut eteensä kaikenlaista joen tuomaa puutavaraa, vanha uittoalitteiden hirsikin oli kasassa. Jouni karsi kuusesta oksia ja varmaan muisteli telinevoimisteluaikoja keikkuessaan rungolla oksasaha kädessä. Minä katkaisin moottorisahalla puun tyvipääsä ja otimme siitä pari metristä pölkkyä sivuun, jotta saimme rungon aivan joen äyräältä painumaan vajaat puoli metriä alaspäin. Sitten katkaisin toiselta rannalta latvan aivan joen äyräältä. Jouni oli karsinut latvapään runkoa reilut 2 metriä. Meloin sen päälle kanootilla ja katkasin rungosta reiun 2 m pätkän. Kun se vielä oli saatu kiskottua rannalle, niin Kokkalan kuusen kohdalle oli syntynyt vasempaan reunaan joen kulkusuunnassa melojille väylä.Taikinalammelta Vullin mökkirannasta siirryimme Karjulan padolle ja sieltä edelleen Koninlahteen. Arttu ja Jouni lähtivät melomaan kohti Kuttuniskaa. Tapio ja minä palasimme autolla Karjulnan parkkipaikalle ja lähdimme siitä kävelemällä työvälineet mukana kävelemään jokivartta vastavirtaan poikia vastaan. Kun kohtasimme heidät, niin he olivat joen poikki kaatuneen ison kuusen kimpussa alemman polkusillan yläpuolella kosken niskalla.Kuusta karsittiin ja latvapäästä saatiin poistettua lyhyt pätkä myös veden päältä. Tämän lisäksi runkoa saatiin painettua jonkun verran latvapäästä alavirtaan. Näin rantaan synytyi tällä vedenkorkeudella kajakin mentävä aukko, Inkkarilla joutuu vähän nytkyttämään, jotta aukosta pääsee.Seuraavalla kerralla syysraivauksella parantelemme tulosta näiden kahden ison puun osalta. Kun vesi todennnäköisesti on paljon alempana, niin silloin joessa voi kahlata ja avata kulkuaukkoja toimivammiksi.Lopuksi Arttu meloi kajakilla Karjulan voimalaitoksen turbiinihuoneelta Innanlahteen ja Jounin kanssa meloimme häntä inkkarilla vastaan, kun olimme ensin siirtyneet autolla Innalahteen.Raivausperiaatteena ei ole jokeen kaatuneiden puiden poisto, vaan melontaturvallisuuden parantaminen ja kulkuaukkojen avaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koskipaikoissa väylä yritetään pitää mahdollismman leveänä, jotta teknisesti tavallisen retkelijän tasoinenkin meloja selviytyy ja voi meloa mahdollisimman turvallisesti. Tästä syytä koskipaikoista poisteaan myös rannan risuja, joita pidämme mahdollisina vaaratekijöinä erityisesti silmävammoja ajatellen. Suvantopaikoissa avataan vain kanootin mentävä kulkuaukko katkaisemalla kaatuneesta puusta pätkä. Kaikissa tapauksissa ensihoitona on koko joen yli kaatuneen poikittaisen puun rungon pudottminen vedenpinnan tasolle, jos se alunperin on vaarallisesti joen päällä eli aiheuttaa melojille alle kiilautumisvaaran. Suvantoosuuksilla pääosa jokeen sortuvasta puusosta on sellaista, jolle ei tarvitse thedä mitään, koska ne eivät tuki koko väylää.Melontaturvallisuuden kannalta pitää korostaa sitä, että koskaan ei voi luottaa siihen etteikö kosken mutkan takana olisi vaarallista kaatunutta puuta. Järkevä meloja käy aina tarkastamassa reittiä maalta tilanteissa, joissa hän ei kykene rantautumaan näkyvällä jokiosuudella. ... See MoreSee Less