Ratamestari uudelleen:
Tämän päivän Aamulehden jääuutista on pakko hieman kommentoida ja vähän laajentaa jääkeskustelua:
Aamulehdessä varotetaan jälleen Näsijärven railoista ja mainitaan Valkeakivenlahden suunta. Luistelin siellä ryhmän kanssa torstaina ja se “suuri railo” ei juuri huomiota herättänyt senkuin luisteli yli. Sensijaan Aitolahden Teiskon puolella sama railo oli sellainen, että ylityspaikka piti huolella valita.
Nässyn jääkeskustelussa puhutaan usein “kymmenmetrisistä railoista”. Jos tällä tarkoitetaan tasaisesti noin 10 m leveää avovesikaistaletta, niin sellaista en ole vielä Nässyllä (järven ollessa yhtenäisesti jäässä) nähnyt, vaikka olen jäällä liikkunut talvesta 1980 saakka ja paljon enemmän kuin moni muu. Nässyn 10 metrinen railo tarkoittaa sitä, että railossa on helminauhana peräkkäin jopa 10 metrisiä avoalueita ja niiden välissä jääsiltoja, joista voi kävellä tai luistella yli, jos on turvavälineet mukana ja tietää, mitä pitää tehdä.
On aivan absurdia, että Nässyn jäistä varoitetaan, kun joku tippuu Kokemäenjoen jäihin. Jokijää on aina sopivissa virtapaikoissa vaarallista. Vaikka olisi ollut viikkoja kestävät “tulipalopakkaset”, niin silti jää voi tässä pettää – päällä on vain lumikuori ja muutaman metrin päässä voi ajaa traktorilla. Aivan yhtä hullua on asettaa jutussa rinnakkain Tammelassa salmessa jäihin tipahtanut retkiluistelija ja Nässyn jää. Kun lämpötila pyörii 0 vaiheilla, niin Tammela on sen verran etelämpänä, että siellä jäät voivat olla paljon heikompia kuin täällä. Pitää muista se tosiasia, että -0,5 asteen pakkasella ei mikään sula ja + 0,5 asteen lämmössä jo hitaasti sulaa. Eli pieni ero voi olla ratkaiseva. Esimerkiksi Nässyllä on tänä talvena ollut tilanne, jossa Näsiselällä on voinut luistella hienosti ja vielä Koljonselälläkin, mutta siitä pohjoiseen ilmasto on ollut sen verran talvisempi, että lumi ei olekaan kunnolla sulanut. Tällainen tilanne oli pari viikkoa sitten.
Kaikkein hulluinta on Ilmatieteen laitoksen kategorinen jäätietämys eli kansaa valistetaan jäiden heikkoudesta käyttämällä niin laajoja alueita kuin Suomen rannikko, Etelä-Suomi, Keski-Suomi jne. Oli millainen jäätalvi tahansa, niin näin laajoilla alueilla jään kantavuus laajoillakin alueilla vaihtelee aivan ratkaisevasti ja pistemäisesti tällaisista aluekokonaisuuksista löytyy aina tulipalopakkasillakin tuhansia paikkoja, joissa varmasti vajoaa jäihin, jos ei ymmärrä luonnon olosuhteita ja toisaalta sieltä löytyy varmasti tuhansia neliökilometrejä täysin turvallista jääkenttää.
Median jääuutisointi on hyvä esimerkiksi sellaisesta informaatiosta, joka johtaa vain kansalaisten tietämättömyyden lisääntymiseen. Jään kantavuuden arviointi tapahtuu aina merkityn jäätien tai ylläpidetyn luistinradan ulkopuolella omalla vastuulla. Itse pitää tietää, missä jää kantaa ja missä ei. Jos ei tiedä eikä pysty selvittämään tai päättelemään, niin ei pidä mennä jäälle. Ylimalkainen uutisointi ei opeta jäätietoutta, mutta sen opiskelussa voi vaikka Googlella päästä alkuun hakemalla hakusanalla jään kantavuus. Median jäätietojen varassa syntyy aika koomista jääkeskustelua: Nässyn radalla luisteleva pysäyttää Avantilla auraavan ratamestarin kysyäkseen, kestääkö jää – niin kestääköhän jää 50-100 kg painavan luistelijan, kun sitä aurataan 1150 kg painavalla koneella. Tällaisia keskusteluja olen käynyt tänä talvena varmaan yli 10 kertaa.
Jääkeskustelu on tietysti vain murunen siitä viestintäympäristöstä, jossa elämme, mutta kannatta miettiä, onkohan Sote keskustelu, kuntauudistus, EU:n haitat ja hyödyt, suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuus, Suomen talouden vakauttamiseen tarvittavat säästöt jne. yhtä epäanalyyttistä. Jos olemme itse laiskoja ottamaan asioista selvää, niin annamme tilaa aina vain enemmän sellaiselle viestinnälle, jonka perusteella on mahdotonta tehdä perusteltuja valintoja. Hyvinvointivaltion ylläpitämiseen pahimmin vaikuttavia syöpäkasvaimia on vastuun siirtäminen jollekin toiselle.
