17.6.

Ensimmäinen leiri Paloselällä, 18 km Ruovedeltä, suuntana Vilppula.
Kaisansaari: loistavia telttapaikkoja, hyvä uida.

18.6.

Kasilan laavu: hyvä taukopaikka, käymälä, nuotiokehä. Telttapaikat ei hyviä.

Vilppulan kirkko virralta päin. Sillan jälkeen rantaravintola.

Vilppulankoski II-, maaohitus: oikea ranta, vajaat 500 m.

Vilppulan taistelu 1918, muistomerkki maaohituksen varrella.

Joenniemen kartano, Göstä Serlachiuksen taidemuseo. Melontareitillä pari kilometriä ennen Mänttää. Vilppula-Mänttä välillä pari koskea (luokka I), jotka voi meloa ylös. Välillä myös rakennettuja taukopaikkoja. Yöleiri kotkansalmen sillalta 1 km Kuorevedelle.

19.6.

2. leiri.

Hienoa melottavaa Suomessa riittää, Kuorevettä tulosuuntaan, tuuli kaakosta vastaan 7-10 m/s.

Kuoreveden kirkko kapean niemen kärjessä. Kesällä kirkkoveneellä, talvella hevosella hyvin tavoitettavissa. Niin ennen, nyt kajakilla.

4 km asfalttimelonta Kuoreveden eteläpäästä Halliin takana. Edessä klo 16 lounas Hallin Jannen ravintolassa. Matkaa melontataipaleelle 10 m.

Ei ole leirisaari koolla pilattu. Eväjärvellä jo aika lähellä laskujoen luusuaa.

20.6.

Ensimmäinen koskikapeikko Evajärveltä alaspäin: hyvin kivinen II, maaohitus vasemmalta helppo.

Seuraava koski järvien välissä: I+, laskukelpoinen. Kuva järvijakson jälkeisen n. 2 km jokipätkän alusta. Putousta n. 7 m, koko jokipätkällä yli 20 m.

Viimeinen jokipätkä ennen Längelmävettä oli varsinainen savotta: 2 km vei 3 h. Pätkä alkaa vajaan 10 m tiputuksella.

Leiritunnelmia Längelmäveden pohjoisosasta.

21.6.

Juhannus lähestyy, kesäluonto on hehkeimmillään, leiripaikat kukkivat. Kuvassa Vanamo, Linnea borealis.

Mënneitä muistelemassa Rönnillä, hieno julistenäyttely alkaen nuoruudestani, kiva kesäravintola ja Oriveden likat hyviä asiakaspalvelijoita. Ja junnut myös, mutta enhän mä niiden kanssa läppää.

Eräpyhä, hieno paikka. Niemi pistää idästä kohti Längelmäveden suurinta selkää. Kallis ja upea laituri, mutta kajakkimelojalle liian korkea kuten lähes kaikkialla muuallakin. Olen siis yhteiskunnan ulkopuoleinen.

Pala EU-Suomen maaseutua, karjataloutta Rönnillä. Ohi meloessa haisi kuitenkin vähemmän kuin pikku navetan läheisyydessä 1960-luvulla.

22.6.

Leiri pienessä Längelmäveden saaressa lähellä Purnua, nyt sinne. Puolittain lepopäivä, kello varmaan yli 2 ja taival vasta alkaa. Mutta onpahan tiirojen kirkuna ollut rentouttavaa. Ovat poikasineen linnoittautuneet saaren toiseen päähän. Ja onhan täällä tikkakin ruokansa tienannut, kts. kuva.

Taas hyvä leiripaikka Huhkaimenselän itänurkassa. Etualalle pystytän teltan. Tästä alkaa huomenna vastavirta kohti Isojärven kansallispuistoa; aluksi kohti Vinkiän kylää ja Pitkävettä.

Purnu – paljon nähtävää: myyntinäyttely, kiva ympäristö.

23.6.

Vastavirtaan Myllykulma, tekninen III, kärrytaivalta Pitkävedelle. Kurjenmiekka piristää jokiretkeilijän mieltä vastavirtataipaleellakin.

24.6.

Pienenee vastavirta ennen loppumista: Pitkäjärven kapeikko. Vehka näyttävimpiä kosteikkokasvejamme.

Leiripaikkana jälleen pieni saari kalliosaari Kuoksenjärvellä, paras uimapaikka tähän mennessä. Eilen kärräsin kajakin Pitkäveteen saakka Myllykulman koskien ohi monta kilometriä, sen jälkeen nousu helpompaa. Lumpeet alkavat avautua.

Isojärven aalloilla melkein tyyni. Renusaaren laavulla päivällisellä: uusia perunoita, tilliä ja graavisuolattua lohta. Ne kävin hakemassa liftillä Länkipohjasta. Otin kuvan 1918 muistomerkistä. Isä kuuli tykin jyskeen 10 vuotiaana Kuhmoisten Puukkoisille. Kuvan venerantaa joku piti niin yksityisenä että yksinäinen meloja on liikaa. Vesileinikit ovat kuitenkin kauniita.

25.6.

Isojärven jylhää ja karua kauneutta illalla ja aamulla.

Isojärveltä myötävirtaan melotaan aluksi Kivijärvelle. Sen ja Koekeskisen välissä kuohuu jyrkkä ja kivinen koski, III+. Sitten ollaankin kuin “alpeilla”. Syvässä vehreässä kalliokanjonissa jyliseen Kotakoski II-IV (jyrkin kohta). Alapuolisen Kotavuoren kalliopahta on myös näyttävä Kotajärveltä kajakista katsottuna.

Kotavuoren kuva.

Mikään ei kestä kuin aikansa: Tyllilöiden Repola tyhjänä Puukkoisilla metsän keskellä. Talon isännän isä oli Puukkoisten mylläri, seppä ja sähkölaitoksen hoitaja 1900-luvun alussa.

Puukkoisten Jokelan koski.

26.6.

Aamutunnelma sateisen yön jälkeen. Pelastauduin telttaan viime hetkellä pahimmalta rankkasateelta Kaijanjärven kuusikko niemeen. Siinä Juhannusaatto.

Tänään aamulla meloin Arvajalla Päijänteelle UPM:n Kaipolan tehtaan vedenottamon padolta. Agraari legenda kertoi syyksi vedenottamoon sen puhtauden – siitäkin näkee – suomalaisen hyvinvoinnin juuret on rakennettu metsäteollisuuden keinolla jos toisella. Tänään kävin maistuvalla lounaalla serkuilla idyllisessä myllymiljöössä Päijänteen lahden poukamassa. Kiitos! Sain kuulla, että esi-isäni on ollut Södertäljen kirkkoherra 1600-luvulla.

Päijänteen selkävesiä ja Haukkavuoren jyhkeät kalliot. Tässähän voisi kovassa kelissä harjoitella toveripelastusta, jossa rantaan ajautumisen estävä apupelastaja on oikeasti tarpeellinen.

27.6.

Pyhänpään kallioita Tehin selän pohjoisosassa. Sunnuntai-iltana kokeillessani Tehin aaltojen surffeja sain palkinnoksi mökkimajoituksen Jänissaaren tuntumassa. Touhu näytti varmaan sellaiselta, että minut päätettiin pelastaa mökkimajoitukseen.

28.6.

Elämä voi olla kuin kiven raossa, mutta silti jatkua.

Retki päättyi maanantaina illalla 28.6. Virmailansaaren Kellosalmen laituriin. Olin melonut Ruovedeltä lapsuuteni maisemista sukuni elinpaikkoja ja elämäntapoja seuraillen Tyllän tilan tuntumaan. Sinne muutti ensimmäinen Tyllilä Isovihan pyörteissä 1700-luvun alussa. Ennen retken päätöstä kävin Linnasaaren muinaislinnan kallioilta ihailemassa Tehin laajuutta.