Tässä dokumentissa kuvataan vesistökapeikot Tampereelta Virroille ja Vilppulaan.
Vesistökapeikot ovat melojalle usein mielenkiintoisia ja niissä on nähtävää sekä kulttuurin, että luonnon näkökulmasta. Kapeikoissa on kanavia, siltoja, uomien ruoppauksen ja muun taloudellisen toiminnan jälkiä. Retkiluistelun kannalta kapeikot tarkoittavat lähes aina huomattavasti muuta lähivesistöaluetta heikompaa jäätä ja useissa tapauksessa myös sulaa. Retkellä on silloin suunniteltava maaohitus.
Erityisen mielenkiintoista vesistökapeikkohin liittyvää on jääkauden jälkeisen Suomen vesitörakenteiden nuori geologia. Vesistöjen virtaussuunnat ovat muuttuneet jääkauden jälkeen jopa useita kertoja ja vähimmillään tällaisista täysin luonnon aiheuttamista muutoksista on kulunut vain satoja vuosia. Lähtökohdan tälle epästabiilille tilanteelle luo maan kohoaminen, joka Pohjanlahden rannikolla on vauhdiltaan jopa kaksinkertaista (noin 1cm/v) verrattuna etelärannikkoon. Suomi kallistuu vähitellen kohti kaakkoa ja tästä seuraa, että jääkauden jälkeen alunperin luoteeseen Pohjanlahteen jokia pitkin laskeneet suuret vesistömme ovat muuttaneet laskusuuntaa väkivaltaisella tavalla. Lisäksi myös ihmisen toiminta on tuottanut joko hallittuja tai hallitsemattomia vesistöjen rakennemuutoksia. Melontaretkillä on mahdollista joillakin alueilla perehtyä myös näihin muutoksiin, tyypillisesti kapeikoissa ja vedenjakaja-alueilla.
Näsijärven eteläpään kapeikko Tammerkoski purkaa vedet Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tammerkoski syntyi noin 7500 vuotta sitten. Tätä aikaisemmin nykyisin Kokemäenjoen vesistöön kuuluva Tammerkosken pohjoispuolinen osa laski Lapuanjokea pitkin Pohjanlahteen. Tammerkosken pudotuskorkeus on 18 m. Kosken ja vesistöjen merkitystä Tampereen kehitykselle on aika mahdotonta aliarvioida. Tuskinpa monellekaan tulee mieleen, että Tampere on Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Koski on sen kehityksen sielu. Näsijärveltä kosken nieluun voi kokenut meloa Näsinsillan ja rautatiesillan alitse. Joen virtaussuunnassa oikealla lännen puolella on Mältinrannan poukama padon ja voimalaitoskanavan yläpuolella. Se on hyvä kääntöpaikka. Puistossa häämöttää Finlaysonin palatsi, oikealla Näsinkalliolla on toinen Notbeckien palatsi Milavida ja edessä Kotkankallion päällä Romanovien keisariperheen vaakunasymboliin viittaava pronssinen kotkapatsas, luultavasti Tampereen vanhin patsas (noin 1830). Tsaarit Aleksanteri I ja II vierailivat Tampereella 1819 ja 1856. Tällä pikku lenkillä meloja aistii sellaista yläluokan historiaa, josta Suomessa on varsin vähän jälkiä. Tammerkoskessa on kolme voimalaitospatoa, joten sitä ei voi käyttää melontareittinä. Mältinrannasta kanootin voi kuitenkin ottaa maalle ja kärrätä sen Notbeckin puiston läpi Palatsin raitin sillalle ja sitä pitkin kosken itärannalle vanhan Tampellan alueelle ja sieltä kävelyreittejä pitkin Kelloportista ulos ja siitä Koskipuistoon ja edelleen kosken rantaa pitkin Hämeensillan ali ja sitten Vuolteen sillasta Laukontorin puolelle ja Ratinan rantaa niin pitkälle että vesillelaskupaikka löytyy. Tämä reitti on kulttuurisesti hyvin antoisa, matkalla ohitetaan koko Tampereen ydinkeskustan historia. Jos ei tunne Tamperetta, niin voi aluksi olla hyvä, että käy vain kävelemällä vähän tiedustelemassa reittiä. Yksinkertaisempi tie järvien välillä kanoottien kärrykuljetukseen on ehdottamasti Pispalan uittotunneli.
Ensimmäinen kapeikko Tampereelta pohjoiseen lähdettäessä on Unnekiven salmi. Salmen itärannalla on Kirvessaari, joka on kartassa merkitty tauko/leiripaikaksi. Suomen sodassa suomalaiset sissit kaappasivat salmessa venäläisen jauhojaalan.
Seuraavaksi saavutaan Muroleen kanavalle ja koskeen. Kanava on kuvattavan välin ainoa sulkukanava. Korkeusero kesävedellä on tyypillisesti alle metrin. Kanavan itäpuolella virtaa Murolekoski (koskiluokka I). Kosken ylittää kolmiaukkoinen hieno vanha kivisilta. Idän puoleisimmasta silta-aukosta kulkee kosken päävirtaus ja siihen linjautuva reitti on jo ennen kanavan rakentamista ammuttu täysin kivettömäksi. Tätä reittiä kosken lasku on vain I luokan koskiaallokossa melomista. Kesävedellä koskimelontaa ymmärtävä voi meloa kosken myös vastavirtaan. Akanvirtoja hyväksi käyttäen on ensin melottava aukkojen välisten siltapilarien taakse ja tyypillisesti kaikkein läntisimmästä aukosta yläkoskeen ja siellä on hyvä tavoittaa keskellä koskea oleva laaja yläkynnyksen aiheuttama akanvirta. Yläkynnyksen yli melotaan jostakin sopivasta kohdasta kosken niskan länsireunalla.
Kosken itärannalla on Kosken talo, joka on jo 1500-luvulla ollut Liuksialan kartanon kalamaja. Kanavalla on aistittavissa vielä jonkin verran vesireittien olennaista merkitystä Suomen kehityksessä. Kesäisin kanavan rannalla toimii grilliravintola.
Paloveden koilliskulmassa vesireitillä tullaan Kirnusalmeen, joka kapeutensa ja kalliorantojensa vuoksi on sinällään nähtävyys. Kohti Virratta melottaessa tulee eteen Jämingin vuolle. Maisemat ovat hienoja ja vuolteesta kohti pohjoista melottaessa itäisellä rantatörmällä seisoo komea Jämingin päärakennus.
Jämingin selän ylityksen jälkeen melotaan Miestamon salmeen ja muutaman kilometrin päästä ollaan Kautun eli Ruhalan kanavalla. Kaivettu avokanava on etelän puolella ja Kautun vuolle pohjoispuolella. Nykyisin vuolteen, kanavasaaren ja kanavan ylittää korkealla kulkeva betonisilta. Melojan näkövinkkelistä on helppo huomata vanhat rakennukset, jotka kertovat paikan merkityksestä menneiden sukupolvien Suomessa. Kirnusalmelta Ruhalaan meloja on liikkunut vanhoissa kartanomaisemissa. Pekkalan pääkartanosta lohkaistun nykyisin ratsutallina toimivan Ruhalan kartanon rakennusryhmä on kanavalle tultaessa etelärannalla.
Kautun vuolteen jälkeen melotaan Ruovettä kohti pohjoista. Kirkonkylä jää saarien suojaan länsirannalle. Pohjoisessa selkävesi näyttää päättyvän umpikujaan. Karkausniemi katkaisee suoran yhteyden Mustaselälle. Korpulan vuolle kiertää niemen idän puolelta. Kalliomaisemat ovat mahtavia. Lännen puolella Karkausniemen eteläkärjessä Vanhan Piian kalliossa on maalaus. Oikealla edessä Mustaselän puolella näkyy poikkeuksellisen iso avokallio, Sontakallio. Tämän tyyppiset paikannimet juontuvat kirkkoveneiden aikakaudelta. Silloin sopivalla etäisyydellä kirkosta pysähdyttiin kallion nimen kertomiin askareisiin.
Pohjoiseen matkatessa Mustaselän Pohjoisrannalla oleva noin 600 ha Salonsaari voidaan kiertää lännen tai idän kautta. Lännessä melotaan Syvinkisalmesta. Salmen eteläpäässä Salon saaren puolella on hiekkarantoja, mutten saaren rannat ovat kalloisen jylhiä. Kapeimmassa kohdassa salmen yli kulkee komea betonisilta. Idän puoleinen reitti Salonsalmi ja Salmiansalmi on täysin toisenlainen. Salmet ovat hyvin kapeita, matalia, reheviä ja kivisiä.
Tarjanneveden länsipäässä ennen Visuveden kanavaa virtaa kapea ja moneen kertaan ruopattu Kilvensalmi. Kohta ollaan kulta-aikansa sivuuttaneen Visuveden vaneritehdastaajaman kupeessa. Avokanava kiertää kanavasaaren etelärantaa ja luonnon uoma Pusunvulle pohjoisrantaa. Luonnon muodostelmana kanavan alue on hiekkaharjua ja se näkyy rannoilla. Visuveden ja Vaskiveden sokkeloissa on monia kapeikkoja. Ensimmäisenä niistä sivuutetaan Romppaan salmi, jonka molemmilla rannoilla on poikkeuksellisen jyhkeät kalliot. Sitten melotaan Näntön salmesta. Lähellä Virratta edessä ovat vielä Hampaistensalmi ja hyvin virtainen Toltaansalmi. Jatkettaessa kirkonkylän ohi Ähtärin reitin suuntaan melotaan hyvin kapeasta Keiturin salmesta, jonka kapeimmassa kohdassa ylittää komea vanhanaikainen ristikkorakenteinen rautatiesilta.
Edestä kuuluu jo Herraskosken kohinaa. Idän puolelta kosken ohittaa sulkukanava. Luokaltaan max II luokan koski on kesävedelläkin melottavissa myötävirtaan. Kanavasaaressa on Virtain Perinnekylä ja Nuorisokeskus Marttinen.
Mustaselältä Vilppulan suuntaan on vielä muutama kapeikko. Ensimmäisenä itään melottaessa ohitetaan Hanhon vuolle ja siirrytään Paloselän puolelle. Seudut ovat viimeisiä Suomen sodan sissien tukikohtia. Vähän aikaisemmin ohitetun Sissinsaaren nimikin viittaa tähän.
Paloselän itäpuolella vesistö kapenee, kunnes Soilun vuolteesta Vippulaan on yhtenäistä salmikapeikkoa. Ennen Vilppulan kosken alasuvantoa Kirkkosalmen pohjoisrannan niemeltä Vilppulan kirkko näkyy komeasti. Kohta ollaan kosken alasuvannossa. Edessä on II luokan koski, joka vastavirtaan kuljettaessa ohitetaan kärrypolkua pitkin pohjoisrantaa. Ohitusmatka on noin 500 m. Kosken voi myös laskea. Pohjoisen puoleinen luonnon uoma on kivinen, mutta koskimelonnan harrastaja selviytyy siitä myös meri-/ järviretkeilykalustolla. Vettä riittää yleensä koko kesän. Etelän puoleisessa kaivetussa kanavamaisessa uomassa on koskimelonnan tarpeisiin rakennettu keinotekoinen stoppari, jota kannattaa välttää, jos ei tunne stopparimelontaa.
Vilppulan kosken alue on kansalaissodan taistelukenttä. Maaohitusreitillä ratavallin takana melojan eteen avautuu mahtipontinen taistelumuistomerkki. Miksiköhän se on piilossa radan takana? Satavuotiaassa Suomessa tällaisia kysymyksiä kannattaisi pohtia rehellisesti ja kiihkottomasti.
-Ratamestari Pekka Tyllilä
