Ratamestari jäästä ja Aamulehdestä

Lehti jatkaa uskollisesti tänä aamuna jo vuosia jatkuneella jäiden vaarallisuudesta pelottelevalla linjallaan.

Tämän päivän juttuun on siteeksi joukkoon otettu tosiasioita, mutta kokonaisuus ontuu pahasti, koska jään kantavuuden fysikaalisia perusteita ei esitetä nyt eikä niitä ole esitetty koskaan aikaisemminkaan. Asian tekee vielä omituisemmaksi se, että otimme lehteen yhteyttä siksi, että he aikaisemmassa nettijulkaisussa leimasivat retkiluistelumahdollisuuksia käsittelevän asiakirjoitukseni huhuksi. Lehdestä vastattiin ja kerrottiin pistettävän harkintaan lisäjutun tekeminen. Ainakaan tämän päivän juttu ei edelleenkään käsittele jään kantavuuteen liittyvää fysiikkaa.

Otan pari esimerkkiä huterasta uustisoinnista.

1.
Artikkelissa todetaan aivan oikein, että 5 cm teräsjää kestää ihmisen (KANTAVUUUS 5*5*5 KG= 125 KG), mutta ei osata varoittaa tässä yhteydessä olennaisesta asiasta, joka on läsnä tällaisen jään alueella jokaisessa Näsiselän niemennokassa. Se on jään halkeilu. Halkeamien ei tarvitse olla niitä kuuluisia Matti Joen 10 m levyisiä railoja, vaan jo muutaman millin rako riittää. Railon reunalla kantavuutta on jäljellä 40 % eli vain 50 kg. Railojen risteyksessä 25% eli vain 31,25 kg. Railojen risteyksessä on siis tiedossa varma uimareissu jo kevyelle naisellekin ja railon ylityksessä voi hyvin käydä huonosti, jos on kyseessä normaalikokoinen aikuinen. TÄSTÄ EI SIIS OSATA VAROITTAA, VAIKKA MUUTAMA VUOSI SITTEN LUULTAVIMMIN JUURI TÄMÄN ILMIÖN VUOKSI YKSINÄINEN RETKILUISTELIJA HUKKUI NÄSSYYN YLÖJÄRVEN PUOLELLA. SILLOISTA KUOLEMANTAPAUSTA ON TOKI VAIKEA ARVIOIDA, KOSKA MYÖS VIRANOMAISET VAIN PELOTTELEVAT VAAROISTA EIVÄTKÄ JUURIKAAN KONKREETTISISSA ONNETTOMUUSTAPAUKSISSA ANNA ASIALLISTA ANALYYSIÄ ONEETTOMUUSTILANTEESTA EDES YLEISELLÄ TASOLLA.

ONNETTOMUUSANALYYSI TYYPPINEN TIEDOTTAMINEN JA TAPAUSTEN KERÄÄMINEN TIETOVARASTOKSI OLISI SITÄ OIKEAA TURVALLISUUDEN LISÄÄMISTÄ. NÄINHÄN TEHDÄÄN KAIKISSA VAKAVISSA ONNETTOMUUKSISSA JA LIIKUNNASSAKIN ESIMERKIKSI MELONNASSA. TÄLLAISIA ASIOITA KÄSiTELLLÄÄN VUOSITTAIN MELONTATURVALLISUUDEN NEUVOTTELUKUNNASSA, JONKA PUHEENJOHTAJANA OLEN TOIMINUT VUOSIA. MYÖS LAINSÄÄDÄNTÖ LÄHTEE SIITÄ, ETTÄ JÄRJESTETYSSÄ TOIMINNASSA VASTUUTAHO ON VELVOLLINEN KERÄÄMÄÄN SYSTEMAATTISESTI TÄLLAISTA TIETOA JO HAVAITSEMISTAAN VÄHÄLTÄ PITI TAPAUKSISTAKIN.

2.
Toisaalta artikkelissa todetaan, ingressin tyyppisessä tekstiosuudessa isommalla fontilla, että vasta 15-20 cm jää kantaa ihmisjoukon. Tämä siis sellaisessa tekstiosuudessa, jonka huolimatonkin lukija huomaa. Missään ei käsitellä sitä että jää on kelluvaa. Tämän asian käsittely on aivan olennaista silloin, kun puhutaan siitä, kunka hyvin jää kannattaa ihmisjoukon.

Varmaankin ensihätään tulee mieleen seuraava ajatteluketju: 5 cm jää kantaa 125 kg, jos siis kolme 100 kg painavaa henkilöä on jäällä vieri vieressä, niin jää pettää. Aivan oikein, näin käy. Oleellinen kysymys on se, kuinka kaukana henkilöiden pitää olla toisistaan, että näin ei missään tapauksessa käy. Otetaan seuraavassa huomioon vain jään kelluttavuus ja jätetään muut jään kantavuutta lisäävät tekijät huomiotta. Jään tiheys on noin 0,9 kg/dm3. Silloin neliömetri 5 cm jäätä kelluttaa 0,1*0,5*10*10 kg = 5 kg. Reilun 20 neliömetrin alue siis kantaa yhden ihmisen painon jo jään kelluvuuden vuoksi. Tällainen alue on kooltaan suurehkon makuuhuoneen kokoinen (5m*5 m = 25 m2). Jos siis ihmiset seisovat tai luistelevat toisistaan 10 m etäisyydellä, niin tässä tiheydessä heitä voi olla isokin joukko. Tilanne muuttuu radikaalisti, kun jää on vähänkin paksumpaa. Jo 8 cm ehjä teräsjää kantaa 320 kg ja vastaavasti kelluttaa 8 kg/m2. Silloin tarvitaan 40 m2 alue kelluttamaan tuon 320 kg. Tällainen alue on sivultaan esimerkiksi noin 6,3 m ruutu. Tällaisessa ruudukossa voi siis jokaisessa ruudussa olla max 3 100 kg ihmistä, vaikka se olisi reunoistaan irti muusta jäääkentästä. Kolmen henkilön osaparvia voi siten luistella noin 12,5 m päässä toisistaan. Henkilöihin kohdistuvana keskimääräisenä etäisyytenä tämä tarkoittaa noin 7 m keskimääräistä etäisyyttä, mutta maksimissaan 3 henkilöä siis voi olla lähelläkin toisiaan. 10 cm ehjä teräsjää kantaa 500 kg ja silloin 5 painoltaan 100 kg henkilöä voi olla aivan lähellä toisiaan. Äskeisen laskutavan mukaan turvallinen vain kelluttavuuteen ja jään pistemäiseen kantavuuteen perustuva keskimäärin vaadittava etäisyys on reilut 6 m. 12 cm ehjä teräsjää kantaa 720 kg eli 7 satakiloista henkilöä voi jäällä seisoskella vierekkäin ja edellisellä tavalla laskettuna jään kelluttavuuteen perustuva keskimääräinen etäisyys on vajaat 6 m. Nämä laskelmat ovat laatumerkintöjen kannalta tosi puutteellisia. En tässä yhteydessä nähnyt tarpeelliseksi kuljettaa mukan laatuja ja se voi fysiikkaa opiskelleiden silmiä kirvellä.

Edelliset laskelmani ovat hyvin varovaisia, koska niissä lähtökohtaisesti tarkastellaan jään kantavuutta kelluttavuuden näkökulmasta. Todellisuudessahan ehjä iso jääkenttä on kokonaisuus eikä koostu sillä tavalla erillisistä kelluttavista “ruuduista” kuin edellä on ajateltu. Laskuesimerkillä on siis haettu alarajoja sille, millaisia ihmisparvia jää varmasti kestää. Todellisuudessa vielä 7-8 cm paksuisella jäällä pitää kiinnittää jonkin verran huomiota siihen, että luistelijaryhmä ei luistele liian tiheässä eikä pysähtyessään jää liian tiheään parveen. Jos jään vahvuus on 10 cm tai enemmän, niin tilanne, jossa ehjä jää murtuisi siksi, että ihmiset seisovat jäällä liian tiheässä on jo aika teoreettinen. Lisäksi on ilmiselvästi niin, että tämän tyyppisessä riskitilanteessa jää halkeilemalla varoittaa riskirajan lähestymisestä ja koska kyseessä on ihmisjoukko, joka ylikuormaa on aiheuttamassa, niin aivan vaistomaisesti ihmiset hajaantuvat paukahduksen kuullessaan kuin varpusparvi. Tästä ilmiöstä olisi hyvä saada kommentteja skrinnareiden tottuneilta retkenvetäjiltä. Omilla retkilläni joudun kiinnittämään joskus huomiota liian tiheään parveiluun, kun jään vahvuus on 8 -10 cm luokkaa.

Jälkikikirjoitus

Juttuuni näyttää heti ilmestyvän kommentteja (Facebookissa), joissa yritetään tehdä tästä kahden yrittäjän välistä kiistelyä. Hoi! Enhän puhu tässä yhden tavun vertaa kenestäkään toisesta yrittäjästä. Juttuni on paremminkin luultavasti monille lukijoille ikävän tylsää fysikaalista pohdiskelua. Sorry! Fysiikka on kuitenkin aivan ylivoimaisen kehittynein reaalitiede ja sille perustuu suurelta osalta koko teknologinen toimintaympäristömme ja osaamisemme. Jään kantavuus on fysikaalinen asia ja sitä ei voi ymmärtää eikä siitä voi rationaalisesti puhua muuten kuin paneutumalla tuohon fysiikkaan. Kaikki muunlainen kommentointi mene täysin ohi aiheesta eli siitä, millaisella jäällä on turvallista liikkua ja miten tämä pitää varmistaa. Jutuissani esittämäni mittaustulokset ja fysiikkaan perustuvat päättelyt eivät ole kiistelyä, vaan tosiasioiden perään huutamista. Toisella tavalla jääjulkisuutta tuottavat eivät ole esittäneet yhtään kunnollista mittaustulosta eivätkä minkäänlaista mallia niistä olennaista tekijöistä, joihin jään kantavuus perustuu. Minun lapsuudessani tupakoinnin ja alkoholin vaaroihin liittyvässä valistuksessa siirryttiin asiapohjalta käsittelemään näiden asioiden tervysvaikutuksia. Aikaisempi raittiuskasvatus oli ollut viinalla ja tupakalla pelottelua. Kovin tuntuu sosiaalinen todellisuus noudattavan samoja kaavoja. Nykyinen jääjournalismi tuo mieleen raittiuskasvatuksen 70- 80 vuotta sitten. Retkiluistelu on voimakkaasti kasvava harrastus ja ilmastonmuutos muuttaa koko ajan Etelä-Suomen talvia lajille otollisimmiksi. Suuremmat harrastajamassat ja koko ajan houkuttelevammat ja epämääräisesti syntyvät huhut aiheuttavat kasvavan onnettomuusriskin. Oma kantani on kuitenkin se, että pelottelemalla tätä asiaa ei ratkaista vaan tarvitaan tietoa. Sitä tässä yritän koko ajan tuoda julki kaikkien pohdittavaksi.

Sivujuonteena minussa ihmetystä aiheuttaa, kuinka heikosti jäähän liittyvässä julkisuudessä otetaan huomioon liikkumisvapaus perustuslaillisena oikeutena ja kunnioitus tosiasioiden perään kuuluttamiseen sananvapauden hengessä – eivätko valeuutiset sittenkään ole ikävä ja paha asia vai kenties vain sopivat valeuutiset. Viimeisenä pointtina koko aja läpi paistaa luhanilainen post modernistinen viestintätodellisuus “anything goes, media is the message”. Jos fysikaalista todellisuutta esittävän mallin julkaiseminen leimataan kiistelyksi eli yritetään vääntää tunneviestiksi vaikka väkisin, niin silloin ollaan kyllä vaarallisella tiellä… Kyllä faktojen ja loogisten päätelmien kritiikki pitää perustua kumoaviin faktoihin ja virheiden osoittamiseen päätelmissä. Kaikki muu on aika arvotonta tai voi olla myös tahallista käsiteltävän pääasian siirtämistä johonkin faktoihin ja päätelmiin liittymättömään sivupolkuun.

Ratamestarilla on asiaa jäällä liikkumiseen liittyvästä viestinnästä

Eilen kirjoitin lyhyesti tällä hetkellä vallitsevista hiihto- ja luistelumahdollisuuksista Pirkanmaalla. Luistelussa mainitsin nimeltä kaksi järveä Karhejärven ja Tohlopin, joilla molemmilla kävin eilen koeluistelemassa. Luistelemani jään kantavuutta (paksuutta) olin luonnollisesti koko ajan testannut sitä varten kehitetyillä retkiluistelijan sauvoilla. Molemmilla järvillä oli ollut myös muita luistelijoita ennen minua. Karheella käsittääkseni Suomen Retkiluistelijoiden omatoimiryhmä ja Tohlopillakin näin ainakin yhden aikaisemman luistelijan jäljet. Jään vahvuudeksi Tohlopissa arvioin minimissään 8 cm. Artikkelissani kävin läpi alan normaalit turvallisuusasiat ja varoitin yksin luistelun vaaroista.

Sitten alkoi tästä omasta mielestäni hyvin neutraalista olosuhteista tiedottavasta artikkelista someviestintä mylläkkä, jonka ilmeisesti käynnisti Tohlopin luisteluradan auraaja Tuukka Tuominen. Hänelle ei kaiketi sopinut lainkaan, että minä kirjoitan yhtään mitään Tohlopin jäästä. Omassa viestinnässään Tohlopin luisteluradan sivuilla hän leimaa minun kirjoitukseni some huhuksi ja saa Aamulehden toistamaan saman sisältöisen viestin ja vieläpä Pelastuslaitoksen esimiehenkin kerrotaan olevan samoilla linjoilla. Puhelimella Tuominen on lähestynyt sekä minua, että poikaani ja lievästi sanottuna moitiskelevalla tyylillä.

Jos mikä, niin tämä jälkimylläkkä on sellaista tosiasioihin perustumatonta julkisuutta, josta somea aina epäillään. Ja mikä vakavampaa tähän saatiin vedettyä mukaan myös Aamulehti ja pelastusviranomainen. Esitän tässä muutamia faktoja kantani perusteluiksi.

1. Jutun kirjoittaja vastaa aina julkisesta tekstistään ja lisäksi julkisella foorumilla on aina myös joku päätoimittajan tyyppistä vastuuta kantava henkilö. Olen alkuperäisen artikkelin julkaissut yritykseni face tilillä ja kaikille juttujani seuraaville on selvää, kuka jutun kirjoittaja nimimerkki Ratamestari on. Tämän lisäksi on selvää, että palstasta vastuussa on Hiking Travel yritys, jonka toinen pääomistaja olen. Tämän on täytynyt olla myös Tuukka Tuomiselle täysin selvä asia. Hän olisi aivan hyvin voinut mainita omassa face viestinnässään ja yhteydenpidossa Aamulehteen ja Pelastusviranomaisiin sen, mistä helposti vastuuhenkilöön yksilöitävä viesti (ei täytä millään tavalla huhun tunnusmerkkejä) on kotoisin. Jos näin olisi menetelty, niin sekä Aamulehden toimittajalla että pelastusviranomaisella olisi ollut helppo mahdollisuus kysyä, mihin juttuni perustan. Minun asiallisesta luonnossa liikkumiseen liittyvästä artikkelista tällä tavalla tekemällä tehtiin vaaraa aiheuttava huhu. Jos joku on eri mieltä, niin sitten pitää kertoa yksilöidyt faktat, mikä alkuperäisessä face artikkelissani oli epätotta ja sopimatonta. Jos Tuomisen viestissä ja Aamulehden jutussa olisi ollut huhun tilalla minun nimeni, niin lukijalle olisi tarjottu mahdollisuus itse arvioida, ketä on uskominen. Tänään Tohlopilla vastaan luistellut insinööri tunnisti minut heti ja kertoi samaan hengenvetoon Ratamestarin uutisoivan totta ja muiden epätotta. Hän oli varmistanut päätelmänsä kairaamalla omia mittausreikiä Tohlopin jäähän.

2. Liikkumisvapaus ja sananvapaus ovat perustuslaillisia oikeuksia ja tässä yhteydessä sekä luistellessani että siitä kirjoittaessani olen käyttänyt näitä oikeuksia asiallisella tavalla. Jos joku on eri meiltä, niin sitten pitäisi sanoa tosiasiat, johon eriävän kantansa perustaa. Puhelimessa Tuominen käyttäytyi sekä minulle että pojalleni ikäänkuin hän jotenkin olisi vastuussa kaikesta jäällä liikkumisesta Tohlopissa ja minä kirjoituksellani saatan jotenkin hänet hankalaan asemaan. Tämä on täysin omatekoista oman vastuunsa laajentamista. Vesilaki antaa jokaiselle laillisen oikeuden liikkua avoimessa vesitössä kenenkään estämättä. Meillä kaikilla on oikeus liikkua Tohlopin järvellä kesällä ja talvella. Varmaankin sisäministeriön alaisilla viranomaisilla halutessaan on oikeus liikkumista rajoittaa, mutta oikeusvaltiossa siihen vaaditaan perustelut ja perusteluiksi tuskin kelpaisivat luulot jään kantavuudesta. Luontoliikuntapalvelun (luisteluradan) tuottajana lain mukaan Tuominen vastaa rataan liittyvästä turvallisuudesta ja siinäkin hänen vastuunsa rajoittuu Kuluttajaturvallisuuslain määrittelemällä tavalla tarjoamansa palvelun sisältöön. Nyt ei ollut kyse radasta millään tavalla, vaan Tohlopin järven jäästä rannasta rantaan. Järvellä ei ollut mitään merkintöjä osoittamassa edes sitä, minne rata mahdollisesti avataan ja vaikka olisikin, niin myös rata on avointa vesialuetta, jolla liikkuminen on lain sallimaa kaikille.

3. Aamulehden toiminta asiassa minua kovasti ihmetyttää. Näyttää siltä, että lehden toimittaja on mennyt some ansaan ja on unohtanut journalistin perusohjeisiin kuuluvan lähdekritiikin. Asiallinen kirjoitukseni on muuttunut huhuksi, vaikka olisi ollut kovin helppo varmistaa, että kyseessä ei ole huhu, vaan selvästi henkilöön yksilöitävissä oleva face julkaisu, jossa luistelumahdollisuuksia esitellään asiallisesti. Jos Aamulehden toimittaja on tiennyt, että huhu viittaa minun kirjoitukseen, niin silloin herää kyllä ikäviä kysymyksiä tosiasiapohjaisen ja valeuutisoinnin suhteesta Aamulehdessä. Tässä linkki Aamulehden uutiseen: https://www.aamulehti.fi/a/e5823615-254a-48a9-b042-268eccd96da1?c=1522737894164&fbclid=IwAR0BpZC17LjVqjgHuDI5kXld_NKxzaPyfGLNPVyfCYIbspYN3bhBrKpGlOw

4. Olen yleensä kaikessa toiminnassani aika huolellinen ja niin tässäkin. Kävin tänään tekemässä Tohlopilla muutaman jään paksuuden tarkastusmittauksen. Kaikissa mittaupaikoissa jää oli yli 10 cm paksuista tyypillisesti 11-12 cm. Paikalla oli myös toinen luistelija, koulutukseltaan insinööri, joka oli saanut samanlaisia mittaustuloksia. Kerrotaan tässä nyt vielä ehjän teräsjään kantavuuskaava: jään paksuus senteissä korotettuna potenssiin 2 ja kerrottuna viidellä antaa jään kantavuuden kiloissa. silloin 5 cm teräsjää kantaa 5*5*5 kg eli 125 kg. Vastaavasti 10 cm teräsjää 10*10*5 kg eli 500 kg ja 12 cm teräsjää 12*12*5 kg = 720 kg. Eli Tohlopilla jään kantavuus on monikertainen siihen verrattuna, mitä tarvtaan yhdelle luistelijalle. Railon reunalla jään kantavuudesta on jäljellä 40% ja railojen risteyksessä 25 %. Tohlopinjärvellä ei ollut eilen eikä tänään avoimia railoja. Tohlopin jää ei ole koko vahvuudeltaan teräsjäätä, vaan osa kerrospaksuudesta on harmaata jäätä ja sen laskennallinen kantavuus on noin puolet teräsjään kantavuudesta. Vaikka koko 10 cm jää olisi harmaata jäätä (mitä se ei ole), niin silti kantavuutta jää 250 kg. Jos jostakin kohtaa Tohloppia löytyisi 8 cm vahvuinen jää, joka olisi kokonaan harmaata, niin senkin kantavuus olisi vielä 0,5*8*8*5 kg eli 160 kg. Näiden lukujen valossa minun artikkelia huhuksi väittäneille jää kyllä aika hankala todistustaakka siitä, millä tavalla Tohlopilla luisteleminen on jäihin putomisen mahdollisuuden kannalta vaarallista. Kysynkin, missä ovat muut mittaustulokset ja paikat, mistä ne on mitattu ja muistakaa: uusintamittaukset voidaan tehdä huomenna ja lämpötilan perusteella laskea, mitä tulosten olisi pitänyt olla silloin, kun ne on tehty.

Tällaisen vasta-argumentaatiota sisältävän artikkelin kirjoittaminen ei ole ollenkaan mukavaa. On aina vaarana, että vasta-argumenttien esittäjä leimataan tiukkapipoiseksi turhan nipottajaksi. Tästä näkökulmasta katsottuna siis pääsisin paljon vähemmällä, jos olisin vain hiljaa, mutta mitä siitä sitten seuraisi:

1. Epätotuuksia levittelevät voisivat edelleen täysin kritiikittä jatkaa samaan malliin.

2. Kansalaisten perusoikeudet ja koko järjestelmämme moraalinen perusta hämärtyy. Tässäkin esimerkissä on takana kaksi varmasti aivan olennaisella tavalla suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan liittyvää peruspilaria: liikkumisvapaus ja sananvapaus. MInusta nämä ovat pohjimmiltaan paljon tärkeämpiä puolustettavia kuin konkreettinen aihe eli jään kantavuus. Ei vesilaissa varmaan turhaan ole säädetty liikkumisvapautta toisen omistamalle alueelle! Eikö tämän oikeuden puolustaminen ole arvokasta jos mikä. Ympäristöpsykologinen tutkimuskin kertoo meille vääjäämättömästi, kuinka tervehdyttävää ja voimaannuttavaa kaikkinainen luonnossa liikkuminen on. Eikö siihen liittyvistä mahdollisuuksista asallisesti kertomista pitäisi pitää positiivisena asiana eikä suinkaan vaaraan houkuttelevana, huhuksi leimattuna epätotuutena.

3. Myös niille, jotka innolla olivat peukuttamsssa Tohlopin jäällä liikkumiseen liittyvää Tuomisen uutisointia, esitän kysymyksen: pitäisikö omaa medialukutaitoa kehittää vai oletteko oikeasti sitä mieltä, että hyvinkin heikosti tosiasioihin perustuvasti voidaan varoitella heikoista jäistä? Toki liian heikoilla jäillä liikkuminen on vaarallista ja siitä sopiikin varoittaa, mutta jäällä liikkumisella on aina myös lantin toinen puoli, liikunnan kansanterveyttä lisäävä vaikutus ja luontokokemusten mielenterveyttä parantava vaikutus. Jos ihmiset eivät liiku luonnossa, riskit muista vaaroista II tyypin diabeteksestä, sydän- ja verisuonitaudeista, tuki-ja liikuntaelinrappeumista ja mielenterveyden ongelmista ovat suurempia. Jos avaat silmäsi, niin tämän aivan konkreettinen näkeminen omakohtaisesti havainnoimalla ei liene kovin vaikeaa.

SITTEN MYÖNTEISIIN ASIOIHIN

Tänään luistelin Tohlopin mittausluistelun lisäksi Keijärvellä Ylöjärven keskustassa. Kiersin järven kokonaan kertaalleen ja eteläpään vielä toiseen kertaan. Myös Keijärvi oli lähes kauttaaltaan harmaassa jäässä, mutta hieman ohuempaa kuin Tohloppi. Ohuimmassa mittaamassani paikassa noin 8 cm (vastapäätä Räikän rantaa itäpuolella kallioiden lähellä, josta järvi tyypillisesti jäätyy viimeisenä). Kallioiden lähellä oli myös mustaa teräsjääpintaa, joka olisi varmaankin ollut vielä ohuempaa. Tyydyin sitä vain reunasta kokeilemaan, mutta en tutkinut enempää. Luultavasti tämäkin alue olisi kestänyt luistelijaa, mutta minulla oli halu luistella, joten jätin tämän alueen silleen. Musta jää kyllä erottuu selvästi. Jos siis luistelet Keissulla, niin älä mene mustalle jäälle, jos et huolellisesti varmista sen kantavuutta.. Keissulla pitää muistaa myös hieman Räikän rannasta pohjoiseen länsirannalla oleva puronsuu, Räikän talviuimareiden avanto ja ratavallin reunassa olevat lähteet. Niiden lähellä jää voi olla huonompaa. Tämä on vain yleisinfoa ja jokainen luistelija itse varmistaa luistelualueensa turvallisuuden jääsauva kädessä, naskalit kaulassa, kelluttava reppu selässä ja luistelukaveri mukana.