Tämä dokumentti kuvailee yleispiirteisesti Iso-Tarjanneveden järvialtaan melontamahdollisuuksia sekä kajakki- että avokanoottimelonnan näkökulmasta. Lopussa on tiivistelmä retkiluistelumahdollisuuksista.
Iso-Tarjannevesi on Kokemäenjoen vesistön toiseksi suurin järviallas. Sen pinta-ala on noin 210 km2. Järvi alkaa Murolekosken niskalta Muroleesta ja jatkuu kaarrellen pohjoiseen Virroille Herraskoskelle ja Ruovedeltä itään Vilppulan koskelle. Järviallas koostuu useista toisiinsa kapeilla salmilla/vuolteilla kytkeytyvistä altaista joista huomattavimmat etelästä pohjoiseen ovat: Palovesi, Jäminginselkä, Ruovesi, Mustaselkä, Tarjanne, Visuvesi ja Vaskivesi. Mustaselältä itään Vilppulan suuntaan on vielä Paloselkä. Järviallas on hyvin sokkeloinen, saaria on runsaasti ja edellä lueteltuja altaita yhdistävät kapeat osuudet. Tämä tarkoittaa melonnan kannalta sitä, että kovissakin tuulissa retkireittiä on useimmiten helpohkoa muuttaa kulkemaan suojaisempia väyliä ja pahimmillaankin kovalle aallokolle alttiit ylitettävät osuudet ovat kilometrin, korkeintaan kahden mittaisia. Vapaasti puhaltavan tuulen ja aallokon avoimet alueet ovat korkeimmillaan vajaan 10 km mittaisia, mutta varsin kapeita. Leveyssuunnassa laajemmat alueet ovat korkeintaan muutaman kilometrin mittaisia.
Suur-Tarjanteen alueella rantamaisemat ovat monin paikoin karuja. Kalliorantoja, sekä saarien että järven rannoilla, on paljon ja osa niistä on pahtamaisen jyrkkiä. Välissä toki on vehmaampia ja rehevämpiä jaksoja. Seuraavassa lyhyt luonnehdinta kustakin edellä luetellusta järvialtaan osasta.
Palovesi Murolekoskelta pohjoiseen Kirnusalmeen on kaikkein sokkeloisimpia Suur-Tarjanteen osia. Saaria on pajon ja osa niistä hyvin kallioisia. Kesämökkejä on runsaasti, mutta myös melojalle sopivia mökittömiä saaria löytyy.
Jäminginselkä on eteläpäästään täysin saareton selkävesi, jonka reitillä melova ylittää tavallisesti melko pohjoisesta. Kovalla etelän puoleisella tuulella ylityksessä on noin kilometrin mittainen haastava täysin suojaton osuus. Eteläpäästään allas on vehmaampi ja pohjoispäästään karumpi. Itärannalta läheltä Miestamon salmea löytyy myös hiekkarantaa.
Ruovesi on altaista vehmaimpia. Järvessä on laajoja hiekkapohjaisia matalikkoja ja heikkarantoja on useita. Suurimmassa osassa saaria on kesämökkejä, mutta muutamia mökittömiä saariakin melojalle löytyy.
Mustaselkä on täysin avoin selkävesi. Ainoastaan selän keskellä on kallioinen ja melojalle erinomaisesti taukopaikaksi sopiva Teerisaari. Melojan kannalta parhaat selän rannat ovat täynnä kesämökkejä, joten taukoilun kannalta Teerisaaren merkitys korostuu. Selällä tuuli ja aallokko pääsee vapaasti kehittymään noin 3-4 km matkalta oikeastaan tuulen suunnasta riippumatta. Melontaretken reittivalintojen kannalta tilannetta helpottaa se, että selän pohjoisrannan muodostaa suuri Salonsaari, jonka ohi pohjoiseen voidaan meloa joko saaren länsi- tai itäpuolelta. Länsipuolen Syvinkisalmi on jylhä ja itäinen Salonsalmi hyvin sokkeloinen, vehmas ja kivinen.
Mustaselältä Vilppulan suuntaan reittivesistö jatkuu saarisena sokkelona, jossa maisemat vaihtelevat vehmaista kallioisiin. Yleisilme on kuitenkin vehmas.
Mustaselän (Salonsaaren) pohjoispuolella on varsinainen Tarjannevesi. Se on rannoitaan varsin karu. Mäkiset rannat ovat jylhimmillään pahtamaisen kallioisia. Hienoja kalliosaaria on paljon ja melojan onneksi löytyy myös sellaisia, joissa ei ole kesämökkiä. Tarjannevedeltä pohjoiseen pistää monta suurta lahtea, Kolkinlahti, Pohjaslahti, Monoslahti ja Hauhuu. Laajat lahdet tuovat selkäveden tuntua ja kovalla pohjoistuulella myös reittivalintoihin kannattaaa kiinnittää huomiota.
Visuveden kanavan/Pusunvuolteen länsipuolella sijaitsee Visuvesi ja ennen Virratta Vaskivesi. Nämä Suur-Tarjanteen osat ovat erittäin saarisia ja sokkeloisia. Kalliosaaria on paljon. Kesämökkejä on runsaasti. Onneksi melojalle löytyy myös mökittömiä saaria taukopaikaksi. Järven lännen puoleisella rannalla on pari Pirkan Taival retkeilyreittiin kuuluvaa laavuakin.
Iso-Tarjanneveden sokkeloinen allas tarjoaa melontaretkeilijälle hänen niin halutessa mahdollisuuden ympyräretkeen, jossa maisemat pysyvät muutamia kapeikkoja lukuun ottamatta erilaisina. Saaria ja sokkeloita kiertelemällä meno- ja paluureitti pysyvät toisistaan sopivan kaukana. Tällaiseen retkeen voi normaalilla retkinopeudella (20-40 km/pv) kayttää yli viikonkin, koska suoraviivaisesti laivareittiä seuraileva edestakainen matka Murolekoski-Vilppula-Virrat-Ruovesi-Murolekoski on noin 200 km. Sokkeloisia lahtia ja saaria kiertelemällä sopivan melontaretken reittipituus kasvaa helposti 400 km mittaiseksi.
Vesireitti Tampereelta Virroille on jo vesistömatkailun aamuhämärissä nimetty Runoilijan Tieksi. Jo 1953 Suomi Filmi teki reitistä dokumenttielokuvan. Ansiot reitin nimelle tulevat ensisijaisesti Iso-Tarjanneveden altaan alueelta. Nimensä reitti on saanut kansallisrunoilija Runebergin mukaan. Hän asui ja toimi kotiopettajana Ruovedellä Ritoniemen kartanossa lyhyen aikaa 1825. Näiltä ajoilta ovat Suomen Sodan veteraaneihin Polvianderiin ja Pelanderiin liitetyt Vänrikki Stoolin tarinoiden taustat. Suomen taiteen kulta-ajan mestarit Akseli Gallen-Kalela, Hugo Simberg ja Ellen Thesleff viihtyivät Ruoveden maisemissa. Gallen-Kalelan komea 1800-luvun lopussa rakennettu erämaa ateljee sijaitsee Ruoveden Pöytäselän etelärannalla ja näkyy hienosti ohi melovalle. Myös Suomen matkailun pioneeri ja monipuolinen ennaltanäkijä August Ramsay havaitsi näiden maisemien kiehtovuuden ja nimenomaan melonnan näkökulmasta, koska hänen kirjassaan Kesämatkoilla Kanootissa kuvatuista melontaretkistä (1880-luvulla) yksi kulkee Ähtäristä Poriin. Kiinnostus Ruoveden seutuun ja Iso-Tarjanneveden maisemiin kertoo vahvasti sen puolesta, että nykyiselläänkin siellä on paljon melojalle katseltavaa, sekä luontoa että kulttuuria. Kulttuuriin perehtyminen onnistuu melojalle tiivistetyn helposti vierailemalla melonnan lomassa Ruoveden keskustassa, kävelemällä laivarannasta tai Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden melontatukikohdasta kohti vanhaa kyläkeskusta. Matkalla ohitetaan yli 200 v. puukirkko ja sen kupeessa oleva museoitu kirkkovene Eeva. Kylän raitille tultaessa ohitetaan Ritoniemen kartanon rakennusryhmä. Kun vielä vierailee varsin monipuolisessa ja laajassa aivan keskustassa olevassa kotiseutumuseossa, tarkastelee vanhan kunnatalon arkkitehtuuria ja vilkaisee Ritoniemen kivimakasiinia, niin voi elätytyä kulttuurin näkökulmasta siihen, miksi Runoilijan reittiä brändättiin vesistömatkailukohteena jo sodan jälkeen. Suomen melontahistorian näkökulmasta kuriositeettina voi vierailla perheessä sukupolvelta toiselle siirtyneessä Vinhan Kirjakupassa. Kaupan omistaja Tuomas Vinha oli keskeinen puuhamies, kun Ruoveden Kanoottipurjehtijat, Suomen vanhin suomenkielinen melontaseura perustettiin 1930. Vinha toimi seuran puheenjohtajana yli 50 vuoden ajan!
Iso-Tarjannevedelle retkiluistelun kannalta parasta aluetta on varsinainen Tarjanne Tuuhoskylästä Visuvedelle. Järvellä on pajon hienoja saaria ja mahtavat karut maisemat. Reittiä voi myös suunnitella siten, että vastatuuliosuudet minimoidaan. Vasta Visuveden lähellä Kilvensalmen vuolteen seutuvilla virtaukset pitää ottaa tarkasti huomioon, samoin alueen eteläreunalla maantien tuntumassa Syvinkisalmi ja vähemmässä määrässä Salonsalmi ovat virtavesiä. Muualla tällä vesistöalueella on runsaasti jäätä heikentäviä virtapaikkoja. Ruoveden keskustan rannalle on useina vuosina aurattu luistelurata.
Hiking Travel palvelee tällä alueella retkeileviä vuokraamalla sulan veden aikaan kanootit/kajakit tukikohdastaan Tampereelta ja järjestämällä myös kuljetuksen Tampereelta kohdealueelle. Asiakkaalle halvimmaksi tulee, jos retki alkaa ja päätty Iso-Tarjanneveden eteläpäähän Muroleen kanavalle. Jäiden aikaan vuokraamostamme ovat saatavissa retkiluisteluvälineet. Normaaliin palveluumme kuuluu myös neuvonta ja vinkkien antaminen retken suunnittelussa asiakkaan esittämien toiveiden mukaisesti.
-Ratamestari Pekka Tyllilä
