Avainsana-arkisto: ratamestari

Platon-Aristoteles kysymys

Ratamestari pohtii: eilisen sunnuntain Aamulehden pääkirjoitus käsitteli viime viikolla julki tullutta verottajan uutta tulkintaa yleishyödyllisten yhdistysten verotuksesta. Uuden tulkinnan mukaan jonkun yleishyödyllistä toimintaa harjoittavan yhdistyksen tukiyhdistys ei olekaan verovapaus mielessä yleishyödyllinen, jos tukiyhdistyksen tuki menee vain yhden varsinaista toimintaa harjoittavan yhdistyksen hyväksi.

Tällaista uutta tulkintaa vastaan voi huomauttaa monella tavalla ja paljon terävämmin, mitä Aamulehden pääkirjoittaja teki:
EU antaa direktiivit, eduskunta säätää lait ja valtioneuvosto antaa asetukset ja ylimmät oikeusasteet antavat sääntöjen sitovia tulkintoja niitä tarvittaessa. Tässä on lyhyesti se perusta, jota Suomi nimisen valtion ja erityisesti sen virkamiehistön pitäisi noudattaa. Mutta tämä noudattaminen on valikoivaa. Esimerkiksi tässä verotusasiassa toimeenpaneva viranomainen tekee varsin pitkälle meneviä ja luultavasti uusia tulkintoja ja vieläpä tulkintojen kohteen kannalta aivan yllättäen. Toisenlaista tulkintakulttuuria aikanaan reilut 10 vuotta sitten edusti Merenkulkulaitos ilmoittaessaan haluttomuudestaan antaa melontaturvallisuusohjetta – oli kuulemma Suomen perustuslakien kannalta sopimatonta antaa tällaista kansalaisia velvoittavaa (hyvää tarkoittavaa viimekädessä hukkumiskuolemia vähentävää) ohjetta. Näillä kahdella esimerkillä haluan vain panna lukijan miettimään viranomaisen vallankäyttöä. Välillä tulkitaan ja välillä siitä kieltäydytään – mahtaako tämä ylläpitää oikeusvaltion periaatteita vai onko se niitä tuhoavaa.

Mistä tämä tulee? Tyypillinen vastaus saadaan hallituksen (lakien ja asetusten valmisteluvastuussa olevan poliittisen blokin) edustajalta. Aivan riippumatta siitä, mikä poliittinen suunta on vallassa, on vastaus aina sama: Kun joidenkin sääntöjen tulkintaristiriita on tullut esiin, niin tässä asemassa oleva poliitikko tai valmisteluvastuussa oleva virkamies sanoo: sääntöjä pitää tarkentaa, pelisääntöjä selkeyttää, eli entisten sääntöjen ongelmat ajatellaan poistettavan lisäämällä sääntöjä.

Nykyisin on jo yleisesti tunnettua, että sääntöjä on todella paljon ja lisää vain tulee vaikka ongelma jo myönnetään. Sen sivuilmiö on huono lainsäädännön laatutaso. Kun säännöt ovat monimutkaisia ja niitä kiireessä muutetaan, niin tulos saattaakin muuttua entistä sekavammaksi (kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki luontomatkailupalveluiden osalta). Otetaan rinnastus toisaalle. Jos laajojen tietoteknisten järjestelmien sääntöjä (ohjelmia) muutettaisiin samantasoisesti, niin tietotekniikka ei palvelisi senkään vertaa, mitä nykyisin – error taitaisi olla päivän sana. Tietokone ei nimittäin selviydy yhtä liukkaasti tulkintaongelmista kuin verottaja tai Merenkulkulaitos.

Palataan verotus-esimerkkiin: Millä tavalla tukiyhdistys on vähemmän yleishyödyllinen kuin toimintaa harjoittava yhdistys, jos tukiyhdistyksen tuki leviää toimintaa harjoittavan yhdistyksen jäsenille yhtä yleishyödyllisellä tavalla, kuin jos se olisi suoraan toimintaa harjoittavan yhdistyksen itse hankkimaa rahaa. Verottajan tulkinta yleishyödyllisyyden rajoittuneisuudesta on hyvin erikoinen ja keinotekoinen. Se ei liity siihen ollenkaan, onko tukiyhdistyksen rahojen lopullisen käytön yleishyödyllisyydessä jotakin huomautettavaa, vaan siihen paljonko valtio saa veroja. Jotta asia vain monimutkaistuu, niin otetaan yksi yleishyödyllisyyden kriteeri esille: yleishyödyllisen toimijan avoimuus. Yleishyödyllistä on sellainen toiminta, johon kaikki halutessaan ovat vapaita liittymään. Näin ei kuitenkaan kaikissa yleishyödyllisiksi tulkituissa yhdistyksissä ole. Käsitykseni mukaan esimerkiksi suurten kaupunkien melontaseuroihin otetaan uusia jäseniä vain sen verran kuin on entisten poistuma, koska seuralla ei ole osoittaa uusille jäsenille tilaa seuran vajasta ja tämä johtuu siitä, että yhteiskunta ei tee käytännössä mahdolliseksi vajalaajennuksia samassa tahdissa kuin uusia jäseniä olisi tulossa. Myös turvallisuusnäkökulmasta ”pakolliset” melonnan peruskurssit ovat selvä rajoite yleishyödyllisyyden avoimuuden näkökulmasta jos niin halutaan tulkita – tulkinta siellä toinen täällä ja kansalainen aina väärässä ja syteemi oikeassa – niinkö se menee? Onko vaarana, että tämän tyyppisiin yhteiskunnan yleishyödylliselle toiminnalle luomiin ongelmiinkin vedoten verottaja voi kiistää yleishyödyllisyyden?

Mistä tässä on oikeastaan kyse? Kerronpa teille. Jo Aristoteles ja Platon olivat tästä ongelmasta selvillä vajaat 2500 vuotta sitten (Aristoteles uskoi maäärittelemisen mahdollisuuteen, Platon ei uskonut) ja muutama sata vuotta myöhemmin Jeesus kritisoi fariseuksia (sen ajan juutalaisen kulttuurin sääntöjen luojia ja noudattajia) samasta syystä.

Ongelma on siinä, että aukottomia helposti tulkittavia sääntöjä on mahdotonta luoda. Se ei onnistu edes matematiikassa ja logiikassa (Gödelin epätäydellisyystodistukset), puhumattakaan mistään tajuntamme ulkopuolella olevaan todellisuuteen liittyvästä. Sääntöjen ja lainsäädännön lisääjät kuitenkin näyttävät toimivan aristotelisen uskon vallassa. He eivät näe, että tehottomalla keinolla (sääntöjen lisääminen) ongelmien paikkaaminen vain muuttuu vaikeammaksi.

Jotta sääntöjen luomisen ongelmallisuus tulisi selvästi esiin otan kaksi esimerkkiä: Raamatun tulkinta on varmaan aihealue, johon länsimainen kulttuuri on 2000 vuoden aikana panostanut enemmän kuin mihinkään muuhun sääntöjärjestelmään. Mikä on tulos? Niin suuret erot, että kirkko on jakautunut todella moneen kertaan sääntöerimielisyyksien takia. Toinen esimerkki on minkä tahansa urheilulajin sääntökirja. On oireellista että yksinkertaisesta pelistä saadaan paksuja sääntökirjoja aikaan, koska kaikkiin kysymyksiin pitää olla ennalta säädetty vastaus.

Ihmisen on huono tehdä omaatuntoaan vastaan sanoi uskonpuhdistajamme Luther. Tämä voisi olla vaihtoehto ”moraalittomalle” sääntötehtailulle. Luther ei voinut vedota paljonkaan sääntöihin saadakseen legitimiteettiä. Hän oli yksin moraalisen valinnan edessä: mikä on oikeammin kuin jokin toinen. Turvaa ei voinut ottaa kasvottomasta systeemistä – vain vastapuolella oli systeemi ja hyvin hegemoninen ja säännöiltään pitkälle viety ja siksi ongelmissa.

Yksi keskeinen syy sääntötehtailuun on tämä Lutherin tilanne. Moraalisesti vastuullisen valinnan tekeminen. Sen miettiminen, mikä on oikein tai ainakin vähemmän väärin on vastuullisuudessaan epämiellyttävää. Siksi on nykyaikaisesti sanottuna ”mukavampaa” lisätä sääntöjä ja luikkia niiden taakse piiloon.

Nykyisin pitäisi kulttuuria kääntää reilusti platonilaiseen suuntaan. Vähemmän sääntöjä ja tulkinta demokraattisessa mielessä vastuunalaiseksi. Tämä erityisesti siitä syystä, että nykyisin todellisuus muuttuu aivan toisella nopeudella kuin menneinä vuosisatoina ja siksi todellinenkin sääntöjen muuttamisen tarve on paljon suurempi kuin aikaisemmin. Sääntöuskovaisuus hallinnossa on paljon suurempi vaara kuin kasvihuoneimiö, väittää ratamestari, ja perustelu on yksinkertainen – kasvihuoneilmiön torjunnassa tarvittaisiin yksinkertaiset säännöt ja paljon moraalista vastuunottoa.

Vielä viimeinen roiskaisu: Väitän että ainakin tiedekorkeakoulusta tutkinnon suorittaneen pitäisi olla jollakin tavalla tästä Platon-Aristoteles kysymyksestä selvillä. Onko oppi jäänyt sivuraiteelle ja koulutuksen autuaaksitekevyyteen vannominen ainakin tässä asiassa hakoteillä.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Valikoituja poimintoja Hitin Facebook-sivulta retkiluistelusta kaudelta 2014

Ratamestarin pohdintaa:

Olen muutaman kerran näissä jutuissani laajentanut jotakin liikuntaan liittyvää aihetta käsittelemällä hieman sitä yhteiskunnallista ympäristöä, johon liikunnallinen teema liittyy.

Jatkan nyt samaa linjaa, mutta hieman uudella tavalla. Aiheeni ei tällä kertaa tule ratamestarin päivittäisten askareiden konkretiasta, vaan siitä liikuntakulttuurista, johon päivittäin törmään.

Olen juuri saanut nauttia lenkkeilystä tyttäreni Virven ja hänen puolitoistavuotiaan poikansa Samuelin seurassa. Ylöjärven harjuilla vastaan tulevista lenkkeilijöistä varmaan puolella oli napit korvissa – Tilanne on jotenkin koominenkin. Puhumattakaan siitä, että vastaantulijat kuulisivat luonnon ääniä, he eivät kuule edes sitä, jos minä heitän heille huulta jostakin lenkkeilyyn ja kohtaamistilanteeseen liittyvästä!

Napit korvissa lenkkeily ainakin luonnossa kauniissa maisemassa keväällä lintujen laulaessa on luonnolle vierasta. Siitä aion sanoa pari sanaa.

Teknologinen kehitys on sen eduista huolimatta tuonut mukanaan myös varsin arveluttavia ilmiöitä. Tekniikka sinänsä on neutraalia, mutta ihmiset käyttävät sitä myös omaksi vahingokseen.

Teknisen kehityksen ensimmäinen aalto, mekanisaatio vapautti ihmisen käyttämästä ruumistaan voimakoneena. Tämän muutoksen seuraukset ovat järkyttäviä. Väestön keski-ikä nousee, mutta teknologinen kehitys on sivutuotteenaan laukaissut todellisia kansanterveydellisiä vitsauksia, ylipainoisuuden, II tyypin diabeteksen, tuki- ja liikuntaelin rappeutumissairaudet jne. Kaikki tilastot osoittavat, että tulevaisuudessa niiden hoito syö aivan käsittämättömän paljon taloudellisia resursseja. Tekniikka toisaalta luo edellytyksiä vauraudelle, mutta toisaalta houkuttelee ihmisen valitsemaan pitkässä juoksussa itselleen vahingollisia toimintamalleja joiden ”hoito” nielee tekniikan avulla luotuja taloudellisia voimavaroja.

Sama meno jatkuu tietoon ja informaatioon liittyvän tekniikan alueella. Korkea-asteen koulutuksen saaneet ihmiset laskevat kännykällä niin yksinkertaisia laskutehtäviä, että jokainen kauppa-apulainen olisi selvittänyt ne leikiten 1950-luvulla päässälaskuna, vaikka takana olisi ollut vain sen aikainen kansakoulu!

Ja nyt varsinainen aihe: napit korvissa lenkillä. Arvaan, että tulevaisuuden psykologi/neurotieteilijä tulee osoittamaan kuinka negatiivista ihmisen hyvinvoinnille on lenkkeillä luonnossa napit korvissa – ja voihan näitä tutkimustuloksia jo ollakin, en vain tiedä niistä.

Arvauksen perustelu kulkee seuraavasti. On olemassa tutkimustuloksia, että metsä ja jo vihreä väri sinälläänkin rauhoittaa ihmistä ja vähentää stressitasoa. Samoin on rantamaiseman ja sinisen värin suhteen. Tämä ei kuitenkaan liene koko totuus. Emmekö jokainen, jos meillä vielä on yhteys itseemme aisti ja tunne, että tuulen aiheuttama puiden humina haavan lehtien kahinasta puhumattakaan on osa tuota rauhoittavaa vaikutusta, samoin rantamaisemassa laineiden liplatus tai joen varressa kosken kohina.

Ihminen on kokonaisuus. Tämä tiedetään ja usein unohdetaan. Aistipsykologiassa tämä tarkoittaa, että kaikki aistit tukevat toisiaan. Näin ei käy, kun metsässä lenkkeillessä juoksee napit korvissa. Se estää ihmistä saamasta kosketusta siihen ulkoiseen todellisuuteen, jossa hän on, koska napit ja sieltä luultavasti tuleva musiikki tai luettu kirja tai mikä vaan tuo lenkkeilyn keholliseen todellisuuteen ja luontoyhteyteen siihen liittymättömän virtuaalisen elementin – ei kuulu puiden suhina eikä lintujen laulu eikä omasta kehosta pulssi ja rasitustaso.

Psykologiatieteessä on jo pitkään tiedetty tunteiden, motivoitumisen ja älykkään toiminnan yhteydestä kehollisuuteen esimerkiksi lihasten toimintaan. Arvaan, että tulevaisuudessa pystytään osoittamaan; kehollisuuden kokemus, oman kehon tajuaminen ja lenkkeilyn ja siinä yhteydessä mukana olevan luonnon kokeminen häiriintyy toiminnan terveysvaikutuksia vähentävällä tavalla. Kun lenkkeillään napit korvissa. Stressaavaan katujuoksuun kaupunkivilinässä napit voi sopia, mutta tuskin metsäpoluille. Uskon myös niin, että luomulenkkeilyssä tavoitetaan paremmin sellainen tila, jossa aivot vapautuvat toimimaan luovemmin ja ratkaisemaan kohtaamiaan ongelmia.

Napit korvissa lenkkeily vieraannuttaa ihmistä myös toisella tavalla kehostaan. Se on omiaan katkaisemaan kehon viestin aivoihin siitä, mitä liikuntasuorituksessa tapahtuu. Tähän rakoon nykyajan kulutusyhteiskunta tarjoaa entistä kehittyneempiä sykemittareita ja sport trackereita – edellisen perusteella ollaan entistä syvemmällä suossa – aivan kuin se insinööri, joka laskee vaatimattomia aritmeettisia tehtäviä kännykällään – mistä hän tietää onko tulos lähimainkaan oikein, jos hänen laskurinsa on näin ruosteessa.

Jos ihminen ymmärtääkseen itseään tarvitsee laitteita, niin hänestä on tullut laitteiden ja niiden myyjien orja. Hän on menettänyt ne keinot, joilla hän ilman laitteita pystyy arvioimaan laitteiden todellista tarpeellisuutta – tätä on manipuloiva nykytodellisuus.

Jos mekaaninen tekniikka toi tullessaan sivuilmiönä II tyypin diabeteksen ja ennenaikaiset nivelkulumat yms., niin veikkaan, että tietotekniikka, jolla puututaan ihmisen hermostolliseen ohjausjärjestelmään tuo paljon pahempaa tulllessaan, mutta siihen herätään vasta sitten kun vahinko on jo hyvin laajamittainen.

Ihmiselle lajityypillisen tasapainoisen psykofyysisen prosessin edellyttämä kehitys on vienyt miljoonia vuosia. On aika lailla itsestäänselvyys, että mikä tahansa iso muutos poikii myös ongelmia – ihmisellä ei ole varastossa keinoja kaikkien muutoksen piirteiden kohtaamiseen.

Hiking Travelin ideologiaa on tuottamissamme liikuntapalveluissa välttää ”turhaa” tekniikkaa ja auttaa asiakkaitamme löytämään oma kehonsa suoraan sisältä päin kuuntelemalla ja tuntemalla ilman koneita. Sanotaan sitä sitten vaikka osaksi Hitin arvoja. Kehoitamme jokaista kysymään, onko järkeä lähteä metsään kroppa tietotekniikalla kuorrutettuna?

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Pekan kesäretki

17.6.

ekaleiri

Ensimmäinen leiri Paloselällä, 18 km Ruovedeltä, suuntana Vilppula.
Kaisansaari: loistavia telttapaikkoja, hyvä uida.

18.6.

kasilanlaavu

kasilanlaavu2

Kasilan laavu: hyvä taukopaikka, käymälä, nuotiokehä. Telttapaikat ei hyviä.

vilppulankirkko

Vilppulan kirkko virralta päin. Sillan jälkeen rantaravintola.

vilppulankoski

Vilppulankoski II-, maaohitus: oikea ranta, vajaat 500 m.

vilppulantaistelu

Vilppulan taistelu 1918, muistomerkki maaohituksen varrella.

joenniemenkartano

Joenniemen kartano, Göstä Serlachiuksen taidemuseo. Melontareitillä pari kilometriä ennen Mänttää. Vilppula-Mänttä välillä pari koskea (luokka I), jotka voi meloa ylös. Välillä myös rakennettuja taukopaikkoja. Yöleiri kotkansalmen sillalta 1 km Kuorevedelle.

19.6.

tokaleiri

2. leiri.

kuorevesi

Hienoa melottavaa Suomessa riittää, Kuorevettä tulosuuntaan, tuuli kaakosta vastaan 7-10 m/s.

kuorevedenkirkko

Kuoreveden kirkko kapean niemen kärjessä. Kesällä kirkkoveneellä, talvella hevosella hyvin tavoitettavissa. Niin ennen, nyt kajakilla.

jannenravintola

4 km asfalttimelonta Kuoreveden eteläpäästä Halliin takana. Edessä klo 16 lounas Hallin Jannen ravintolassa. Matkaa melontataipaleelle 10 m.

kolmasleiri

Ei ole leirisaari koolla pilattu. Eväjärvellä jo aika lähellä laskujoen luusuaa.

20.6.

koski

Ensimmäinen koskikapeikko Evajärveltä alaspäin: hyvin kivinen II, maaohitus vasemmalta helppo.

joki

Seuraava koski järvien välissä: I+, laskukelpoinen. Kuva järvijakson jälkeisen n. 2 km jokipätkän alusta. Putousta n. 7 m, koko jokipätkällä yli 20 m.

Viimeinen jokipätkä ennen Längelmävettä oli varsinainen savotta: 2 km vei 3 h. Pätkä alkaa vajaan 10 m tiputuksella.

neljasleiri

Leiritunnelmia Längelmäveden pohjoisosasta.

21.6.

linneaborealis

Juhannus lähestyy, kesäluonto on hehkeimmillään, leiripaikat kukkivat. Kuvassa Vanamo, Linnea borealis.

ronni

Mënneitä muistelemassa Rönnillä, hieno julistenäyttely alkaen nuoruudestani, kiva kesäravintola ja Oriveden likat hyviä asiakaspalvelijoita. Ja junnut myös, mutta enhän mä niiden kanssa läppää.

erapyha

Eräpyhä, hieno paikka. Niemi pistää idästä kohti Längelmäveden suurinta selkää. Kallis ja upea laituri, mutta kajakkimelojalle liian korkea kuten lähes kaikkialla muuallakin. Olen siis yhteiskunnan ulkopuoleinen.

eusuomi

Pala EU-Suomen maaseutua, karjataloutta Rönnillä. Ohi meloessa haisi kuitenkin vähemmän kuin pikku navetan läheisyydessä 1960-luvulla.

22.6.

tikka

Leiri pienessä Längelmäveden saaressa lähellä Purnua, nyt sinne. Puolittain lepopäivä, kello varmaan yli 2 ja taival vasta alkaa. Mutta onpahan tiirojen kirkuna ollut rentouttavaa. Ovat poikasineen linnoittautuneet saaren toiseen päähän. Ja onhan täällä tikkakin ruokansa tienannut, kts. kuva.

kuudesleiri

Taas hyvä leiripaikka Huhkaimenselän itänurkassa. Etualalle pystytän teltan. Tästä alkaa huomenna vastavirta kohti Isojärven kansallispuistoa; aluksi kohti Vinkiän kylää ja Pitkävettä.

purnu1

purnu2

Purnu – paljon nähtävää: myyntinäyttely, kiva ympäristö.

23.6.

Vastavirtaan Myllykulma, tekninen III, kärrytaivalta Pitkävedelle. Kurjenmiekka piristää jokiretkeilijän mieltä vastavirtataipaleellakin.

24.6.

vehka

Pienenee vastavirta ennen loppumista: Pitkäjärven kapeikko. Vehka näyttävimpiä kosteikkokasvejamme.

lumpeet

Leiripaikkana jälleen pieni saari kalliosaari Kuoksenjärvellä, paras uimapaikka tähän mennessä. Eilen kärräsin kajakin Pitkäveteen saakka Myllykulman koskien ohi monta kilometriä, sen jälkeen nousu helpompaa. Lumpeet alkavat avautua.

vesileinikit

Isojärven aalloilla melkein tyyni. Renusaaren laavulla päivällisellä: uusia perunoita, tilliä ja graavisuolattua lohta. Ne kävin hakemassa liftillä Länkipohjasta. Otin kuvan 1918 muistomerkistä. Isä kuuli tykin jyskeen 10 vuotiaana Kuhmoisten Puukkoisille. Kuvan venerantaa joku piti niin yksityisenä että yksinäinen meloja on liikaa. Vesileinikit ovat kuitenkin kauniita.

25.6.

isojilta

isojaamu

isojaamu2

Isojärven jylhää ja karua kauneutta illalla ja aamulla.

kolmeplus

kotakoski

kanjoni

Isojärveltä myötävirtaan melotaan aluksi Kivijärvelle. Sen ja Koekeskisen välissä kuohuu jyrkkä ja kivinen koski, III+. Sitten ollaankin kuin ”alpeilla”. Syvässä vehreässä kalliokanjonissa jyliseen Kotakoski II-IV (jyrkin kohta). Alapuolisen Kotavuoren kalliopahta on myös näyttävä Kotajärveltä kajakista katsottuna.

kotavuori

Kotavuoren kuva.

repola

Mikään ei kestä kuin aikansa: Tyllilöiden Repola tyhjänä Puukkoisilla metsän keskellä. Talon isännän isä oli Puukkoisten mylläri, seppä ja sähkölaitoksen hoitaja 1900-luvun alussa.

jokelankoski

Puukkoisten Jokelan koski.

26.6.

aamu

Aamutunnelma sateisen yön jälkeen. Pelastauduin telttaan viime hetkellä pahimmalta rankkasateelta Kaijanjärven kuusikko niemeen. Siinä Juhannusaatto.

mylly

Tänään aamulla meloin Arvajalla Päijänteelle UPM:n Kaipolan tehtaan vedenottamon padolta. Agraari legenda kertoi syyksi vedenottamoon sen puhtauden – siitäkin näkee – suomalaisen hyvinvoinnin juuret on rakennettu metsäteollisuuden keinolla jos toisella. Tänään kävin maistuvalla lounaalla serkuilla idyllisessä myllymiljöössä Päijänteen lahden poukamassa. Kiitos! Sain kuulla, että esi-isäni on ollut Södertäljen kirkkoherra 1600-luvulla.

haukkavuori

paijanne

Päijänteen selkävesiä ja Haukkavuoren jyhkeät kalliot. Tässähän voisi kovassa kelissä harjoitella toveripelastusta, jossa rantaan ajautumisen estävä apupelastaja on oikeasti tarpeellinen.

27.6.

pyhanpaa

pyhanpaa2

mokki

Pyhänpään kallioita Tehin selän pohjoisosassa. Sunnuntai-iltana kokeillessani Tehin aaltojen surffeja sain palkinnoksi mökkimajoituksen Jänissaaren tuntumassa. Touhu näytti varmaan sellaiselta, että minut päätettiin pelastaa mökkimajoitukseen.

28.6.

elama

Elämä voi olla kuin kiven raossa, mutta silti jatkua.

linnasaari

Retki päättyi maanantaina illalla 28.6. Virmailansaaren Kellosalmen laituriin. Olin melonut Ruovedeltä lapsuuteni maisemista sukuni elinpaikkoja ja elämäntapoja seuraillen Tyllän tilan tuntumaan. Sinne muutti ensimmäinen Tyllilä Isovihan pyörteissä 1700-luvun alussa. Ennen retken päätöstä kävin Linnasaaren muinaislinnan kallioilta ihailemassa Tehin laajuutta.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail