Aihearkisto: Koettua ja nähtyä

Retkillä koettua ja nähtyä

Suomen Melontakouluttajien avokanoottikoulutus syksy 2013

Saadun spontaanin palautteen perusteella voimme arvioida, että kurssilaiset saivat sitä mitä olivat tulleet hakemaan. Kokeneet kouluttajat saivat vahvistusta ohjaajakurssien sisältöön inkkarimelonnan näkökulmasta ja vähemmän kouluttautuneet ja/tai enemmän kajakkimelontaan perehtyneet käsitystä ohjaajatason vaatimuksista, kun melontavälineenä on kaksikkoinkkari.

Osallistujaryhmä oli siinä mielessä optimaalinen, että noin puolet osallistujista oli ”vanhempaa kouluttajakaartia” ja toinen puoli ”uusia tulokkaita” eli henkilöitä, jotka ovat lähteneet mukaan Melontakouluttajat yhdistyksen jäseniksi ilmeisesti hakemaan juuri tällaista toimintaa.

Tämän tyyppinen koulutustilanne: heterogeeninen ryhmä, laaja aineisto, monta näkökulmaa johtaa käsityksemme mukaan onnistumista tavoiteltaessa pakosta hyvin toimintapainotteiseen koulutussisältöön:

– liikunnan oppiminen ja sen opettamisen oppiminen on mallioppimista: samaa asiaa pitää käytännössä toistaa sen verran että se jää sekä ”tempun” oppimisen että opetustilanteen järjestelyn kannalta mieleen, pelkkä näyttäminen ei riitä, kaikkien on päästävä tekemään

– kun oppijoilla on monta näkökulmaa aiheeseen, niin tämä tarkoittaa myös entistä suurempaa toiminnan tehokkuusvaatimusta – koko ajan pitää tapahtua, että kaikki saavat omista tavoitteistaan lähtien hakemaansa sisältöä.

Edellinen johtaa siihen, että tämän tyyppisessä koulutustilanteessa on hyvin vähän tilaa ”hienosäädölle”. Jos jossakin melatekniikassa lähdetään hakemaan parempaa ja parempaa suoritustapaa, niin se on kaikki kokonaisuuden kustannuksella ja johtaa helposti siihen, että yksi tekee ja toinen arvioi ja muut katselevat. Aivan samalla tavalla käy jos ryhdytään jotakin opetustilannetta, vaikka koskeen suunniteltua ”rataa” säätämään vielä paremmaksi – aikaa kuluu ja se on kaikki pois melonnasta – meidän mielestämme tämän tyyppiseen ryhmätilanteeseen pätee hyvin selkeästi se, että paras on hyvän pahin vihollinen – yksityiskohdissa aika vaatimattomaankin hyvään tyytyminen parantaa kokonaisuutta.

Optimaalisten suoritustekniikoiden hakeminen: oli sitten kyse henkilökohtaisesta taidosta tai sen opettamisesta on toisenlaisen koulutustilaisuuden teema. Toivottavasti pääsemme sellaistakin koulutusta järjestämään tulevina vuosina.

Meidän koulutusideologiamme taustalta toivomme, että koulutusviikonloppu jäi osallistujille mieleen positiivisena esimerkkinä yhdestä mahdollisesta tavasta organisoida ja ohjata tämän tyyppistä toimintaa, koska

– oppiminen perustui melontaan eikä puheeseen

– kustakin yksittäisestä melatekniikasta lähes jokainen pääsi tekemään aiheen laajuuteen nähden aika monta henkilökohtaista toistoa (etu/takamelojien vaihdot eivät menneet niin, että varmasti jokainen pääsi tekemään kaiken kummassakin roolissa)

– harjoittelutilanteet jäivät oppimistilanteen organisointina mieleen esimerkkeinä, kuinka noin 15 melojaa pääsee lähes koko ajan harjoittelemaan kulloinkin meneillään olevaa tekniikkaa.

Edellisen lisäksi koulutuksessa oli sisään rakennettuna pari muutakin meille tyypillistä koulutuskäytäntöä:

– eteneminen helposta vaikeampaan ja vaativampaan (erityisesti vastavirtastartissa ja akanvirtaan pyörähtämisessä tästä on moniportainen esimerkki)

– eteenpäin kuormittaminen: siirrytään aika nopeassa tempossa asiasta seuraavaan eikä jäädä säätämään kovin pitkäksi toviksi yhtä juttua – tämä kuormittaa aivojen motorista oppimiskykyä ja ikään kuin pakottaa oppimaan – menetelmän tehokkuus näkyy jälkikäteen: raakileina hautumaan jätetyt tekniikat ovat parantuneet aivan itsestään, kun niihin palataan uudestaan

Kolmantena seikkana haluamme tuoda esiin tulevaisuuteen ennakoivan koulutusnäkökulman. Meidän mielestämme toimivaa koulutusta on sellainen, jossa jo hieman raotetaan seuraavaa askelta. Tämän tyyppistä aineistoa koulutusviikonlopussa edusti kampeamisvetoharjoitteiden laajuus. Niitä ei vaadita ohjaajatason c2 melonnassa, mutta Muroleessa ne olivat hyvä lisä ja samalla toivat melontaan vaativuutta, jota kuivan syksyn kesyttämästä koskesta (virtapaikka) puuttui. Samaa ajatusta edusti suurkanoottimelonta ja osa sunnuntain pelastusnikseistä. Päinvastaista ja meidän mielestä huonoa koulutuskäytäntöä edustaa tekniikoiden pihtaaminen: ”ei alkeiskurssille kuulu näin monimutkaiset asiat”.

Kesystä koskesta on myös hyvä tehdä se havainto, että se auttaa tämän tyyppisessä koulutuksessa tehokkuuteen. Kaikki eri taitotasoilla olevat pääsevät paremmin mukaan (kyseessä on tekniikoiden opettelu eikä niiden soveltaminen vaativassa melontatilanteessa) ja toiminta ei keskeydy ”tarpeettomien” kaatumisten vuoksi.

Ote palautteista:

”Kiitos ammattitaitoisille opettajille Pekalle ja Tapiolle!
Koulutus oli todella tehokasta ja asiat mietitty valmiiksi. Tehtäväannot olivat selkeät eikä turhaa odottelua tullut vaan ruletti pyöri koko ajan. Onneksi oli pieniä hengähdystaukoja välillä.
Oli kiva verrata seuraavana viikonloppuna EPP testejä. Muroleen koulutuksessa liipattiin jo EPP 4 tason asioita, eli kyseisen portaan yläpäätä. Suomessa on vasta epävirallisesti EPP 3 tason vastaanottajia.

Weltsu”

Voit lukea koulutussuunnitelman täältä.

rannalla

c2piirileikki

c6startti

c6kaato

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Manhattan Circumnavigation

Personal Training asiakkaamme Seppo Paavola suoritti Manhattanin ympärimelonnan kesällä 2012. Alla lyhyt kertomus reissun ennakkoasetelmista, hyvin lyhyt yhteenveto ohjelmasta ja kuvakavalkaadi.

Lainaus New York Kayak Companyn nettisivuillaan antamasta retken yleisluonnehdinnasta:

”Water surrounds Manhattan and is in constant motion. New York City`s most famous Island is said to be one of the most complex harbor and waterways systems of any great city. The Atlantic Ocean meets the Hudson on the west side of Manhattan and the Atlantic also flows up and back down the East River through the Hells Gate narrows out to the Long Island. Sound on the other, North of Hells Gate on the east side, the skinny Harlem River completes the water route connecting the tides of the East River to the tides of the Hudson, all of them pulsing back and forth and changing direction four times a day.”

Vaikka Seppo on kokenut meloja oli hänellä mielessään seuraavia aatoksia matkaa suunnitellessa:

”Miten omatoiminen meloja selviäisi matkasta? Suomalaisille retkimelojille ei 45 kilometrin päiväretki sinänsä ole ongelma. Atlantin aallotkaan sekoittuneena New Yorkin vesiliikenteen kuohuihin eivät sinänsä ole meriretkeilijälle ongelma. Navigointikin on erittäin helppoa kunhan pitää Manhattanin vain kiertosuunnan sisällä. Itse en lähtisi omatoimisesti matkaan kahdesta syystä. Manhattanin eteläkärjen vesiliikenteestä selviäminen vaatii kokemusta ja alueen liikenteen käyttäytymissääntöjen ja kulttuurin tuntemusta.”

Retkikokemus vain vahvisti edeltävää käsitystä:

”Retkemme Manhattanin vilkkaimpaan vesialueeseen, Battery Parkin alueelle, ajoittui noin klo 10-11 väliin ja lienee tarkkaan näin harkittu. Toinen juttu ja ehkä vaativampi, on vuorovesivirtausten tunteminen. Retken suunnittelussa on otettava huomioon kolmen joen virtaukset. Vaativin haaste on ajoittaa matka niin, että saa eri jokien virtauksista parhaan hyödyn. Väärät valinnat voivat tehdä matkasta varsin vaivalloisen, jopa mahdottoman. Reitillä oli sijainniltaan kaksi tärkeää kohtaa, joissa molemmissa pidimme tauon. Toinen sijoittui East Riverin ja Harlem Riverin risteyskohtaan. Taukopaikkanamme oli pieni saari risteyksen keskivaiheilla. Reittimme kääntyi siis vasemmalle Harlem Riverille, mutta mahdollisuus oli jatkaa myös kohti Long Islandia. Melojakaverit kertoivat, että East Riverin virta voi väärin sijoittuneen melojan viedäkin Long Islandille tahtoi tämä tai ei. Sitä en tiedä mitä siellä lähellä Atlantin voimaa tapahtuisi. Taukopaikkamme tuntumassa veden pinta kupli epäilyttävästi ja muistin saamani neuvot, että tällaisella alueella veden vaste saattaa yhtäkkiä olla olematon. Niinpä meloin suhteellisen kevyesti ja nopeatahtisesti alueen yli. Toinen kohta, jossa pidimme noin puolen tunnin tauon oli kohdassa, jossa Harlem River kohtasi Hudson-virran. Siinä oppaamme kurkisteli sillan alta olevaa näkymää Hudson-joelle ja seurasi erityisesti vesilintujen käyttäytymistä päätellen siitä virtauksen suunnan ja voiman.”

Näitä koettelemuksia varten olimme laatineet Sepolle seuraavanlaisen ohjelman:

Seppo Paavola – Manhattan Circumnavigation treeniohjelma

– 26.4.-8.7.

– tavoite: maraton

– keinot saavuttaa tavoite: 2 omatoimista fysiikkatreeniä/vko, 1 omatoiminen lihaskuntotreeni/vko, 1 ohjattu fysiikkataito-treeni/vko

– 4 viikon seteissä: 1. helppo, 2. kovempi, 3. kovin ja 4. lepo.

– valmentaja mukana 1 fysiikkataitotreenissä/vko

Sepon onnistunut reissu oli ensisijaisesti henkilökohtainen saavutus. Meillä oli ilo olla mukana auttamassa häntä tavoitteen saavuttamisessa.

Alla kuvia retkeltä:

manhattankayakco

Sepon käyttämä paikallinen melontayritys.

seppo

Seppo lähtötunnelmissa.

nano

Retken argentiinalainen opas Nano.

manhattanlandscape

Manhattanin silhuetti.

hellgate

Hell Gaten virtauskuviot.

taitekohta

Retken lopputaite Henry Hudson Bridgen kohdalla siirryttäessä Hudson virtaan.

maaliin

Seppo saapumassa retken maaliin.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Valmennus: Manhattan Circumnavigation

Hitin Tapio toimi 2012 keväänä ja kesänä personal trainerina asiakkaalle, jolla oli tavoitteena meloa Manhattan Circumnavigation reitti New Yorkissa. Tavoite saavutettiin. Tässä asiakkaan terveisiä New Yorkista:

”Hei Tapsa

Terveiset Manhattanin liepeiltä. Kiitos henkilökohtaisesta valmennuksesta HITille ja Sinulle, melonta sujui helteessäkin hyvin.
Eilen siis startattiin Manhattan Kayaking C:n laiturista nro 66 (W street 26, 12 Avenue) etelään kohti Battery Parkia, josta liikenne lähtee mm. Vapauden patsaalle ja Ellis Islandille. Sää oli edellisen päivän hellelukemista (41 C) hieman armollisempi. Matkaan lähti viisi osallistujaa vetäjänään Nano, argentiinalainen melonnan ammattilainen. Kolme oli keskeyttänyt, liekö helle ollut liian pelottava.

Matka suuntautui siis aluksi Hudson-jokea pitkin kohtalaisen kovassa muttei vaikeasti melottavassa maininginomaisessa aallokossa läpi Manhattanin eteläkärjen liikenteen kurvaten sitten East Riverille ja edelleen Harlem Riverille. Matkasta yksityiskohtia myöhemmin. Kuvassa olemme saapumassa pohjoisesta Hudsonia pitkin määränpäähämme laituriin 66. Matka oli miellyttävä kokemus, jota jo tässä vaiheessa voin suositella New Yorkissa piipahtaville melojille. Mutta vielä kerran kiitos ohjelmasta, jota toteutin noin 70 prosenttisesti ja uskon, että siitä oli apua kestävyystyyppisellä, helteen höystämällä 45 kilometrin melontareitillä. Matkalla oli myös virtauskohtansa, joista selviämiseen kevään Muroleen koskikurssi antoi itsevarmuutta.

Terveisin Seppo”

manhattan

Manhattan Circumnavigation

Personal Training asiakkaamme Seppo Paavola suoritti Manhattanin ympärimelonnan kesällä 2012. Alla lyhyt kertomus reissun ennakkoasetelmista, hyvin lyhyt yhteenveto ohjelmasta ja kuvakavalkaadi.

Lainaus New York Kayak Companyn nettisivuillaan antamasta retken yleisluonnehdinnasta:

”Water surrounds Manhattan and is in constant motion. New York City`s most famous Island is said to be one of the most complex harbor and waterways systems of any great city. The Atlantic Ocean meets the Hudson on the west side of Manhattan and the Atlantic also flows up and back down the East River through the Hells Gate narrows out to the Long Island. Sound on the other, North of Hells Gate on the east side, the skinny Harlem River completes the water route connecting the tides of the East River to the tides of the Hudson, all of them pulsing back and forth and changing direction four times a day.”

Vaikka Seppo on kokenut meloja oli hänellä mielessään seuraavia aatoksia matkaa suunnitellessa:

”Miten omatoiminen meloja selviäisi matkasta? Suomalaisille retkimelojille ei 45 kilometrin päiväretki sinänsä ole ongelma. Atlantin aallotkaan sekoittuneena New Yorkin vesiliikenteen kuohuihin eivät sinänsä ole meriretkeilijälle ongelma. Navigointikin on erittäin helppoa kunhan pitää Manhattanin vain kiertosuunnan sisällä. Itse en lähtisi omatoimisesti matkaan kahdesta syystä. Manhattanin eteläkärjen vesiliikenteestä selviäminen vaatii kokemusta ja alueen liikenteen käyttäytymissääntöjen ja kulttuurin tuntemusta.”

Retkikokemus vain vahvisti edeltävää käsitystä:

”Retkemme Manhattanin vilkkaimpaan vesialueeseen, Battery Parkin alueelle, ajoittui noin klo 10-11 väliin ja lienee tarkkaan näin harkittu. Toinen juttu ja ehkä vaativampi, on vuorovesivirtausten tunteminen. Retken suunnittelussa on otettava huomioon kolmen joen virtaukset. Vaativin haaste on ajoittaa matka niin, että saa eri jokien virtauksista parhaan hyödyn. Väärät valinnat voivat tehdä matkasta varsin vaivalloisen, jopa mahdottoman. Reitillä oli sijainniltaan kaksi tärkeää kohtaa, joissa molemmissa pidimme tauon. Toinen sijoittui East Riverin ja Harlem Riverin risteyskohtaan. Taukopaikkanamme oli pieni saari risteyksen keskivaiheilla. Reittimme kääntyi siis vasemmalle Harlem Riverille, mutta mahdollisuus oli jatkaa myös kohti Long Islandia. Melojakaverit kertoivat, että East Riverin virta voi väärin sijoittuneen melojan viedäkin Long Islandille tahtoi tämä tai ei. Sitä en tiedä mitä siellä lähellä Atlantin voimaa tapahtuisi. Taukopaikkamme tuntumassa veden pinta kupli epäilyttävästi ja muistin saamani neuvot, että tällaisella alueella veden vaste saattaa yhtäkkiä olla olematon. Niinpä meloin suhteellisen kevyesti ja nopeatahtisesti alueen yli. Toinen kohta, jossa pidimme noin puolen tunnin tauon oli kohdassa, jossa Harlem River kohtasi Hudson-virran. Siinä oppaamme kurkisteli sillan alta olevaa näkymää Hudson-joelle ja seurasi erityisesti vesilintujen käyttäytymistä päätellen siitä virtauksen suunnan ja voiman.”

Näitä koettelemuksia varten olimme laatineet Sepolle seuraavanlaisen ohjelman:

Seppo Paavola – Manhattan Circumnavigation treeniohjelma

– 26.4.-8.7.

– tavoite: maraton

– keinot saavuttaa tavoite: 2 omatoimista fysiikkatreeniä/vko, 1 omatoiminen lihaskuntotreeni/vko, 1 ohjattu fysiikkataito-treeni/vko

– 4 viikon seteissä: 1. helppo, 2. kovempi, 3. kovin ja 4. lepo.

– valmentaja mukana 1 fysiikkataitotreenissä/vko

Sepon onnistunut reissu oli ensisijaisesti henkilökohtainen saavutus. Meillä oli ilo olla mukana auttamassa häntä tavoitteen saavuttamisessa.

Alla kuvia retkeltä:

manhattankayakco

Sepon käyttämä paikallinen melontayritys.

seppo

Seppo lähtötunnelmissa.

nano

Retken argentiinalainen opas Nano.

manhattanlandscape

Manhattanin silhuetti.

hellgate

Hell Gaten virtauskuviot.

taitekohta

Retken lopputaite Henry Hudson Bridgen kohdalla siirryttäessä Hudson virtaan.

maaliin

Seppo saapumassa retken maaliin.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Isojärven haahkamelonta

Hit järjesti retkiseurue Vanhoille Haahkoille suurkanoottimelonnan Isojärven kansallispuistoon 2010 lokakuun lopussa.

Maisemat olivat jylhiä ja matkaa taitettiin viikonlopun aikana n. 45 km. Vierailtuja kohteita olivat mm. Renun laavu, taiteilija Pekka Halosen erämaamökki Kivikosken rannalla, Neste Rallyn kuuluisa Ouninpohja ja kansallispuiston museoitu kalapirtti.

Pekka kokkasi illasta loimulohta, perunoiden ja kurkkusalaatti-kermaviilikastikkeen kera. Yhdessä paistettiin myös nuotioräiskäleitä.

Alla muutama kuva reissusta:

isojarvi1

renunlaavu

isojarvi

puucee

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Sandvik Oy:n erätaitokisat

Hit järjesti syksystä erätaitokisat Sandvik Oy:n työntekijöille. Kyseessä on tavallista seikkailunhaluisempi kanta-asiakas.

Matkaa taitettiin jalan suunnistaen rastilta toiselle. Välissä oli erinäisiä tehtävärasteja: popcornin paistamista nuotiolla, lajientunnistus-, rakennus-, jousiammunta-, ensiapu ja vesistönylitystehtävät.

Alla muutama kuva kisasta:

erataito1

erataito2

erataito3

erataito4

erataito5

erataito6

Lopussa oli helppo hymyillä. Kisan jälkeen seurasi sauna ja ruokailu Julkujärven leirikeskuksessa.

Päivä päätettiin jälleen monta kokemusta rikkaampana!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Pekan kesäretki

17.6.

ekaleiri

Ensimmäinen leiri Paloselällä, 18 km Ruovedeltä, suuntana Vilppula.
Kaisansaari: loistavia telttapaikkoja, hyvä uida.

18.6.

kasilanlaavu

kasilanlaavu2

Kasilan laavu: hyvä taukopaikka, käymälä, nuotiokehä. Telttapaikat ei hyviä.

vilppulankirkko

Vilppulan kirkko virralta päin. Sillan jälkeen rantaravintola.

vilppulankoski

Vilppulankoski II-, maaohitus: oikea ranta, vajaat 500 m.

vilppulantaistelu

Vilppulan taistelu 1918, muistomerkki maaohituksen varrella.

joenniemenkartano

Joenniemen kartano, Göstä Serlachiuksen taidemuseo. Melontareitillä pari kilometriä ennen Mänttää. Vilppula-Mänttä välillä pari koskea (luokka I), jotka voi meloa ylös. Välillä myös rakennettuja taukopaikkoja. Yöleiri kotkansalmen sillalta 1 km Kuorevedelle.

19.6.

tokaleiri

2. leiri.

kuorevesi

Hienoa melottavaa Suomessa riittää, Kuorevettä tulosuuntaan, tuuli kaakosta vastaan 7-10 m/s.

kuorevedenkirkko

Kuoreveden kirkko kapean niemen kärjessä. Kesällä kirkkoveneellä, talvella hevosella hyvin tavoitettavissa. Niin ennen, nyt kajakilla.

jannenravintola

4 km asfalttimelonta Kuoreveden eteläpäästä Halliin takana. Edessä klo 16 lounas Hallin Jannen ravintolassa. Matkaa melontataipaleelle 10 m.

kolmasleiri

Ei ole leirisaari koolla pilattu. Eväjärvellä jo aika lähellä laskujoen luusuaa.

20.6.

koski

Ensimmäinen koskikapeikko Evajärveltä alaspäin: hyvin kivinen II, maaohitus vasemmalta helppo.

joki

Seuraava koski järvien välissä: I+, laskukelpoinen. Kuva järvijakson jälkeisen n. 2 km jokipätkän alusta. Putousta n. 7 m, koko jokipätkällä yli 20 m.

Viimeinen jokipätkä ennen Längelmävettä oli varsinainen savotta: 2 km vei 3 h. Pätkä alkaa vajaan 10 m tiputuksella.

neljasleiri

Leiritunnelmia Längelmäveden pohjoisosasta.

21.6.

linneaborealis

Juhannus lähestyy, kesäluonto on hehkeimmillään, leiripaikat kukkivat. Kuvassa Vanamo, Linnea borealis.

ronni

Mënneitä muistelemassa Rönnillä, hieno julistenäyttely alkaen nuoruudestani, kiva kesäravintola ja Oriveden likat hyviä asiakaspalvelijoita. Ja junnut myös, mutta enhän mä niiden kanssa läppää.

erapyha

Eräpyhä, hieno paikka. Niemi pistää idästä kohti Längelmäveden suurinta selkää. Kallis ja upea laituri, mutta kajakkimelojalle liian korkea kuten lähes kaikkialla muuallakin. Olen siis yhteiskunnan ulkopuoleinen.

eusuomi

Pala EU-Suomen maaseutua, karjataloutta Rönnillä. Ohi meloessa haisi kuitenkin vähemmän kuin pikku navetan läheisyydessä 1960-luvulla.

22.6.

tikka

Leiri pienessä Längelmäveden saaressa lähellä Purnua, nyt sinne. Puolittain lepopäivä, kello varmaan yli 2 ja taival vasta alkaa. Mutta onpahan tiirojen kirkuna ollut rentouttavaa. Ovat poikasineen linnoittautuneet saaren toiseen päähän. Ja onhan täällä tikkakin ruokansa tienannut, kts. kuva.

kuudesleiri

Taas hyvä leiripaikka Huhkaimenselän itänurkassa. Etualalle pystytän teltan. Tästä alkaa huomenna vastavirta kohti Isojärven kansallispuistoa; aluksi kohti Vinkiän kylää ja Pitkävettä.

purnu1

purnu2

Purnu – paljon nähtävää: myyntinäyttely, kiva ympäristö.

23.6.

Vastavirtaan Myllykulma, tekninen III, kärrytaivalta Pitkävedelle. Kurjenmiekka piristää jokiretkeilijän mieltä vastavirtataipaleellakin.

24.6.

vehka

Pienenee vastavirta ennen loppumista: Pitkäjärven kapeikko. Vehka näyttävimpiä kosteikkokasvejamme.

lumpeet

Leiripaikkana jälleen pieni saari kalliosaari Kuoksenjärvellä, paras uimapaikka tähän mennessä. Eilen kärräsin kajakin Pitkäveteen saakka Myllykulman koskien ohi monta kilometriä, sen jälkeen nousu helpompaa. Lumpeet alkavat avautua.

vesileinikit

Isojärven aalloilla melkein tyyni. Renusaaren laavulla päivällisellä: uusia perunoita, tilliä ja graavisuolattua lohta. Ne kävin hakemassa liftillä Länkipohjasta. Otin kuvan 1918 muistomerkistä. Isä kuuli tykin jyskeen 10 vuotiaana Kuhmoisten Puukkoisille. Kuvan venerantaa joku piti niin yksityisenä että yksinäinen meloja on liikaa. Vesileinikit ovat kuitenkin kauniita.

25.6.

isojilta

isojaamu

isojaamu2

Isojärven jylhää ja karua kauneutta illalla ja aamulla.

kolmeplus

kotakoski

kanjoni

Isojärveltä myötävirtaan melotaan aluksi Kivijärvelle. Sen ja Koekeskisen välissä kuohuu jyrkkä ja kivinen koski, III+. Sitten ollaankin kuin ”alpeilla”. Syvässä vehreässä kalliokanjonissa jyliseen Kotakoski II-IV (jyrkin kohta). Alapuolisen Kotavuoren kalliopahta on myös näyttävä Kotajärveltä kajakista katsottuna.

kotavuori

Kotavuoren kuva.

repola

Mikään ei kestä kuin aikansa: Tyllilöiden Repola tyhjänä Puukkoisilla metsän keskellä. Talon isännän isä oli Puukkoisten mylläri, seppä ja sähkölaitoksen hoitaja 1900-luvun alussa.

jokelankoski

Puukkoisten Jokelan koski.

26.6.

aamu

Aamutunnelma sateisen yön jälkeen. Pelastauduin telttaan viime hetkellä pahimmalta rankkasateelta Kaijanjärven kuusikko niemeen. Siinä Juhannusaatto.

mylly

Tänään aamulla meloin Arvajalla Päijänteelle UPM:n Kaipolan tehtaan vedenottamon padolta. Agraari legenda kertoi syyksi vedenottamoon sen puhtauden – siitäkin näkee – suomalaisen hyvinvoinnin juuret on rakennettu metsäteollisuuden keinolla jos toisella. Tänään kävin maistuvalla lounaalla serkuilla idyllisessä myllymiljöössä Päijänteen lahden poukamassa. Kiitos! Sain kuulla, että esi-isäni on ollut Södertäljen kirkkoherra 1600-luvulla.

haukkavuori

paijanne

Päijänteen selkävesiä ja Haukkavuoren jyhkeät kalliot. Tässähän voisi kovassa kelissä harjoitella toveripelastusta, jossa rantaan ajautumisen estävä apupelastaja on oikeasti tarpeellinen.

27.6.

pyhanpaa

pyhanpaa2

mokki

Pyhänpään kallioita Tehin selän pohjoisosassa. Sunnuntai-iltana kokeillessani Tehin aaltojen surffeja sain palkinnoksi mökkimajoituksen Jänissaaren tuntumassa. Touhu näytti varmaan sellaiselta, että minut päätettiin pelastaa mökkimajoitukseen.

28.6.

elama

Elämä voi olla kuin kiven raossa, mutta silti jatkua.

linnasaari

Retki päättyi maanantaina illalla 28.6. Virmailansaaren Kellosalmen laituriin. Olin melonut Ruovedeltä lapsuuteni maisemista sukuni elinpaikkoja ja elämäntapoja seuraillen Tyllän tilan tuntumaan. Sinne muutti ensimmäinen Tyllilä Isovihan pyörteissä 1700-luvun alussa. Ennen retken päätöstä kävin Linnasaaren muinaislinnan kallioilta ihailemassa Tehin laajuutta.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

C8 Retki: Hämeenlinna-Tampere

Lokakuussa oli aika tehdä jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut suurkanoottiretki. Matkaan lähti puolen tusinan miehistö plus perämies. Keulapiikissä tahtia määräsi kanootin kehittäjä Pekka ja perää piti poikansa Tapio. Muu miehistö koostui avokanoottiyhdistyksen jäsenistä. Matkaa kertyi reilun kahden päivän aikana 96 kilometriä keskivauhdin ollessa hieman alle 7 km/h. Leiritulilla paistettiin räiskäleitä ja yöllä uni maittoi raikkaassa ilmassa.

Asiakkaille tiedoksi, että tässä on reitti jolle pääsee myös junalla!

Kuvia retkeltä:

c8retki21

c8retki22

c8retki24

c8retki23

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail